All the colours of the rainbow for you.
Hiljaiseloa, hiljaiseloa… Etelässä on vesisateita riittänyt, joten postaus tulee olemaan erittäin kuvavajaa; kuratassujen ja litimärkien perrojen taltiointi ei ole oikein innostanut :D
Viime postauksessa kerroin ostaneeni trimmikoneen, ja Roki joutui ensimmäiseksi koekaniiniksi. Kaniini käyttäytyi hyvin, kunhan ymmärsi, ettei emännällekään voi yrmyillä trimmauksen aikana. Omat otteet eivät olleet kovin varmoja (tosiaan olen vain hevosia klipannut, mutten trimmannut koskaan mitään muuta), ja ajelun lopputuloksena oli vähemmän viehättävä hapsuharja. Mihin tyylikäs pörröpää Balboa katosi?? :D Lopputulos oli niin karmea, etten kehdannut edes kuvaa ottaa… Mutta Roxyn käytökseen olen tyytyväinen ja kun viimeistelin vielä saksilla (muutamanakin päivänä), niin koira alkoi taas näyttää koiralta ^^ Nyt karva on hieman kasvanut ja tasoittunut, joten siitä ei edes huomaa, että joku rähmäkäpälä on sitä käsitellyt.
Agilityssa ollaan opittu kaikenlaista! Ollaan treenattu pääasiassa keppejä, jotka Roki suorittaa jo melkoisen hienosti ilman hihnaa. Lisämausteena ollaan otettu muutaman kerran kontakteja; muistutus itselleni à ylösmenossa sana ”pinta”, alastulossa ”raja” :D Roxy on osoittanut espanjavesikoiralle ominaista nerokkuutta agissa: se oppii jo muutamasta kerrasta, mitä siltä pyydetään, sitten täytyy vaan hioa hioa ja hioa :) Ja Roki suorittaa aina innnnoissaaan!
Tokoilut ovat jääneet vähemmälle, minusta liian vähälle. Meillä oli muutama paikkaus edelliseltä kurssilta, mutta muuten päätin, että pidetään taukoa näin talvella (…jos se talvi nyt tulisi?). Kotioloissa ollaan treenattu hävettävän vähän :p Itsekseen kun treenaa (toisin sanoen kertaa kurssilta opittuja asioita), ei näe niitä omia virheitä ja jos tulee stipluja, ei sitä ihan heti keksi, miten ne korjataan. Enkä haluaisi tulla opettaneeksi Rokille jotain raskauttavaa mokaa liikkeissä :D Jonkin verran ollaan onneksi sentään harjoiteltu, mutta nyt pitäisi tosissaan ottaa itseään niskasta kiinni, ettei koiruus unohtaisi aivan kaikkea…
Lauantaina oltiin vihdoin viimeisellä paikkauksella pentukurssilla. Varsinaista tokoilua ei ollut luvassa tällä kertaa, vaan meillä oli ”kauhurata” :D Tarkoituksena oli kävellä radan läpi, jossa oli kaikenlaista pelottavaa, vähän kuin luonnetestissä. Ajattelin, että Roki on varmaan suhteellisen ok, ja niinhän se olikin :) Ensimmäiseksi käveltiin kohti kujaa, jossa oli pressu, lapsinukke ja kattopeltiä. Ennen kujaa kurssinvetäjä vapautti kolisevat juomatölkit niin, että ne jäivät hieman meidän taakse. Itse kävelin vain remmi löysällä, Roki taisi vilkaista kolinapurkkeja, mutta jatkoi matkaa. Pressun yli kävelyssä ei ollut mitään ongelmaa, lapsinukkea Roki ei edes huomannut. Mutta kattopelti olikin sitten jännä ^^ Roki painui vähän matalaksi, ja luikki perässäni, ei kuitenkaan kiilannut pakoon ohitseni. Seuraavaksi oli vuorossa keinu, joka sekin vähän jänskätti. Nakin voimalla Herra Kääpiö temppuili sen yli ja sai kehuja hyvästä tasapainosta ;) Sitten kuljettiin isojen sinisten vesitynnyrien ohi - ilman ihmettelyjä. Viimeisenä olivat vuorossa muovilaatikot, joiden yli oli tarkoitus kiivetä, ei hypätä. Se olikin taas vähän jänskää ja Roki yritti miettiä, miten pääsisi siitä mistä aita on matalin. Nakin taikavoimilla koiruus kapusi ensimmäisen laatikon päälle, ja tuli hallitusti alaskin. Toisen laatikon kohdalla piti taas pohdiskella, ja sitten homma sujuikin hienosti :) Viimeiset laatikot olivatkin sitten kuin pala kakkua. Jokainen sai uusia radan muutamankin kerran, eniten käytin Rokin kanssa aikaa kattopeltiin, ja Roki suorittikin radan lopulta ilman jänskätyksiä! Nuca oli äiteen kanssa mukana – ei varsinaisesti kursseilemassa, mutta paikan lähellä on hyvät lenkkimaastot, joten Nuca pääsi sinne ulkoilemaan -, ja Nucakin pääsi radalle. Nugetti oli maahtavaaa, innoissaan vaan teki koko radan läpi :)
1. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: koirasi luonnetta kuvastava kuva?
2. Koirasi erikoisin lempinimi?
Nucalla Uzzi, Rokilla varmaan Rooster tai Sammakkopoika :D
3. Muistatko, minkä rotuisen koiran halusit ollessasi ala-asteella (olettaen, että silloin jo oli koirakuumetta)? Jos sinulla oli jo koira, mitä muita rotuhaaveita oli?
Bullmastiffin. Enolla on aina ollut bullmastiffeja, joten sitä kautta himoitsin rotua :) Jälkeenpäin voisi sanoa, että rodut, joilla on hiukkasen enempi miellyttämishalua ovat enemmän mieleeni. Muina rotuhaaveina ala-asteella taisivat olla berninpaimenkoira ja rotikka.
4. Koirasi epärodunomaisin piirre?
höm, tämä on paha… Nucalla ehkä se, ettei se oikeastaan ui, tai se on huono siinä :D Selkeää harjoituksen puutetta. Rokilla se, ettei se ole kovin pidättyväinen, mutta tällaisiakin yksilöitä perroissa esiintyy enemmän kuin yksi tai kaksi.
5. Haluaisitko koiranomstajana asua jossain muussa maassa? Missä ja miksi?
Vaikea sanoa. Jossakin missä koiriin ei suhtauduttaisi ihan niin tiukkapipoisesti ja jossain, missä koirat pääsisivät jonnekin ihanalle hiekkarannalle ^^
6. Koirasi suurin haaste koulutuksessa? (Tarkoittaen temppuja/agia/tokoa perusarkitoimivuuden sijaan.)
Nucalla kaukokäskyissä seisominen; se kyllä seisoo, mutta hilautuu koko ajan lähemmäksi ohjaajaa. Nucalla on myös sellainen tapa, että jos jotkin jo etukäteen opitut asiat tehdään hieman eri tavalla, se tarjoaa vaan sitä vanhaa tapaa, koska Nucahan tietää parhaiten ja osaa kaiken paremmin kuin ohjaaja ;) Rokin kohdalla en osaa oikeastaan vielä sanoa, kun se on niin ”keskeneräinen”. Molemmat on melkoisia neropatteja ;)
7. Koiranomistamisen parhaita hetkiä ovat...?
… sellaiset hetket kun koiraan syntyy sellainen yhteys, ettei tarvita sanoja tai suuria eleitä. Ja metsälenkit. Ja kylmä nenä niskaa vasten herätessä. Hännänheilutus, kun olet ollut kaksi sekuntia näkymättömissä.
8. Suosikki koiraleffa?
öööh, Hatchiko? Tai sitten joku legendaarinen Kotia kohti ^^
9. Jos koirasi olisi joku muu eläin kuin koira, mikä eläin se olisi? Miksi?
olisi joku panda :D Iso, vähän juronoloinen, mutta sydämiä sulattava, rauhassa viihtyvä otus. Mutta tältä pandalta vaan löytyisi myös se turbovaihde. Roki olisi orava… tai sammakko… tai lumikko. Joku pieni, pomppivainen ja pippurinen.
10. Miten päädyit juuri siihen rotuun, joka sinulla on?
Tarinan löytää erityispostausten kohdalta, Miksi espanjanvesikoira?-jutusta.
11. Miten juuri tämä koira päätyi luoksesi? (Pitkän suunnittelun tulosta? Oli pennunpaikka auki ja sopiva pentue sattui kohdalle? Ei vain voinut vastustaa?)
Nucan kohdalla koiraa oli odotettu piiiitkään, siis pitkään. Kun sopiva rotu oli selvillä, alkoi pennun metsästys, ja Nucan pentueesta vihdoin yksi pentu oli meidän :)
Rokin emään olin ihastunut jo ennen Nucan meille tuloa, ja olin ajatellut, että tuosta nartusta haluaisin joskus perron. Toisen koiran metsästys alkoi itse asiassa eri rodusta, mutta päätin sitten kysellä Rokin kasvattajalta Ebban uudesta pentueesta. Kasvattajan kanssa synkkasi, pennun vanhemmat kuulostivat mahtavilta ja pentuja kun päästiin katsomaan, olin varma kahdesta uroksesta, että jompikumpi olisi ”se oikea” ^^ Kuulostakoon vaan lattealta, mutta Rehellinen Sankari oli toinen näistä, ja niin Roki rymisteli elämääni :)
Niuniun blogia olen siis seuraillut jo jonkin aikaa anonyymina, käykäähän kurkkaamassa!
Kommentit
Lähetä kommentti