So I drew a new face and I laughed.

Pentukurssi läpäisty! Tai ei meillä oikeastaan ollut mitään ”loppukoetta”, mutta nyt on pentukurssit kursseiltu. Ilmoittauduttiin kyllä heti seuraavalle kurssille, joka on kaiketi sitten pentutokoa.

Viimeisellä kurssikerralla meitä olikin vaan kaksi koirakkoa. Aloitettiin rallytokoilulla, johon sisältyi paljon seuraamista, perusasentoa eri vinkkeileistä, paikallaan oloa, maahan menoa jne. Ensimmäisellä yrityksellä sähläsin itse kunniakkaasti, mutta Roki antoi virheet anteeksi. Toisella yrittämällä sujuikin sitten paremmin, kun itse onnistuin keskittymään kunnolla tehtäviin. Perusasento on parantunut Rokilla huimasti, ja ollaan sitä treenattu myös kotona ahkerasti. Seuraamisessa se jää aavistuksen taakse, mutta kulkee hienosti nakin lumoissa. ”Radassa” ehkä vaikein meille oli istuminen niin, että minä kiersin koiran ja koiruus pysyi aloillaan. Nakin voimalla sekin onnistui! :)



perusasennosta perusasentoon, koira kiertää ohjaajan. Asiallisen näköistä!



Seuraavaksi otettiin muutamat luoksetulot. Istu-odota-litaniaa ollaan myös treenailtu kovasti kotosalla, koska Roki on ”unohtanut”, miten se homma toimii. Odota-käskyn jälkeen Roki katsoo hetken minua, sitten se pällistelee maisemia, ja lähtee sitten löntystämään perässä silmät puoli ummessa… Ennen tämä oli Roxylle helppo nakki, mutta viime aikoina se ei ole vaan viitsinyt ruveta odottelemaan ^^ No, kurssilla se odotti suht koht hyvin, yhden kerran taisi lähteä perään. Itse luoksetulo sujuu mallikkaasti, mutta vielä pitäisi treenata suoraan luoksetulosta perusasentoon asettumista. Seuraavaksi ruvetaan treenaamaan sitäkin ahkerasti kotona ;)

tykitetty luoksetulo :D Ei se yleensä noin vauhdilla tule ^^

Viimeinen harjoitus oli sitten ihan uusi juttu, liikkeestä maahan meno. Roki on aika taitava mahalleen laskeutuja, mutta tässä oli oma haasteensa – se maassa pysyminen. Pentunen ei millään ymmärtänyt, miksi sinne maahan pitäisi jäädä makoilemaan turhan panttina :D Muutaman onnistumisen ja erehtymisen kautta tässäkin onnistuttiin, ja tunti olikin sitten jo ohi. Saatiin hyvin ylistäviä – ja harvinaisen punastuttavia – kommentteja kurssin vetäjältä. Kysymys siitä, mitä aion tuon Rokin kanssa tehdä tulevaisuudessa – eli mihin tähdätään – on nyt mielessä pyörinyt. Kuulemma potentiaalia koirassa riittää, eikä oma ohjaamiseni sitten olekaan niin järkyttävän huonoa :D Hyvältähän se tuntui saada kannustavia kehuja, antaa intoa harrastamiseen yhä enempi. Voihan hymy :)



istu, odota, ohjaaja kiertää koiran ympäri

 Viimeisen kurssi kerran jälkeen olen pohdiskellut enemmänkin Nucan ja Rokin eroja näin koulutusmielessä. Nuca on aavistuksen oppivaisempi – lapsinero kun on. Mutta Roki seuraa heti veljen jalanjäljissä. Nuca on aavistuksen helpompi motivoida, mutta toisaalta Roki on sitten maltillisempi sen palkkauksenkin suhteen. Nucalla hyvin harvoin on viisasta käyttää lelua palkitsemiseen: se repeää muuten liitoksistaan. Nucalla on se ihan ikioma moottori, joka hyrrää jatkuvasti ylikierroksilla. Rokillekin namipalkka on parempi useimmissa kohdissa, mutta leluilla siihen saa enemmän vauhtia. Aluksi Rokin kanssa treenaaminen tuntui minusta – kieltämättä – hieman tahmealta. Nucan kanssa kun ollaan häärätty kolme vuotta ja se on aina kannat katossa, niin rauhallisempi treenikaveri tuntui aluksi uuvuttavalta. Tuo kurssin vetäjä tuntee Nucan entuudestaan, ja sanoi, että Roki tekee paremmin minulle töitä, kuin Nuca. Nuca on treeneissä sellainen mulle kaikki äkkiä, mihin mennään, mitä tehdään, kato orava, oooh mä osaan tämän! Eli hössö, joka tekee kyllä kaiken mitä pyydetään, vieläpä innokkaasti ja halukkaasti, mutta se käy ylikierroksilla potenssiin kymmenen :D Poijjaat ovat erilaisia, kummassakin on ne hyvät ja vähemmän hyvät puolensa näin treenikavereinakin. Rokissa on ainakin ainekset mahtavuuteen ;)



perusasento a.k.a "sivu"



Pojat on ihan paukapäitä. Sellasen rallattelun saattaa meillä kuulla monestikin (hyvänä kakkosena tulee ”iso pyörä lähti pyörimään”, kun joku pöljäilee) :D Tällä viikolla Nucaan kohdistui tämä paukapää-kommentti, koska se järjesti kanaepisodin. Nuca ei yleensä syö ulkona ollessaan mitään ylimääräisiä eväitä (toisin kuin Roki, joka vetelee suihinsa pikkukiviä sun muita), mutta viime tiistaina oltiin dilemman edessä. Poikain kanssa oltiin päiväkäppäilyllä ja keskityin aikalailla Rokiin, kun Nuca meni puskaan haistelemaan. Jännitys remmissä kiristyi ja arvasin, että nyt mennään. Nuca rohmusi suuhunsa hirveällä kiireellä jotain, ja huomasin sen olevan sellainen valmiiksi paistetun kanan pussi (sillä alueella missä oltiin, joku ääliö jättää niitä useastikin lojumaan… Meille on käynyt näin yhden kerran aikaisemminkin). Ja pussiin oli tietenkin jätetty ne luut… Tavallisesti Nuca irrottaa melkoisen hyvin kaikesta, mitä hampaisiinsa ottaa, mutta ei, kanasta ei luovu. Nuca hiippaili komennosta luokse, tuli jalkoihin kiinni ja oli herra Jännitys, Jäykkyys ja Arvaamattomuus. Nuca ei ole koskaan purrut, mutta tuossa kohtaa se saattaisi hyvinkin napata, jos menee suuta sorkkimaan. Huoh. Pattitilanne. Roxette luki sen verran hyvin Nucaa (jonka eleet olivatkin selvät), ettei mennyt edes lähelle. Kaivelin suusta pussin palasia ja käskin irrottamaan – ei tullut mitään. Mietin tilannetta ja päätin jatkaa lenkkiä: Nuca tosin ei saisi nauttia mistään luksuksesta niin kauan, kun suu olisi kananrippeitä täynnä. Roki oli riemuissaan: Jee, kaikki huomio mulle! Loppulenkistä Nuca alkoi jo selvästi kyllästyä saaliiseensa (jota en siis antanut sen syödä) ja odotin innolla vastaan tulevia koiria. Nuca ei nimittäin kykene rähisemään yhtään, jos sillä on joku ”aarre” suussaan. Eli siinä mielessä melko vapauttavaa :) Yksi koira tuli, Nucan silmät risteilivät minun ja koiran väliä ja tuijottelivat sitten tyhjyyteen hämmentyneinä. Seuraava koira, eikä Nuca pystynyt enää pidättelemään. Mahtava kita raottui hieman ja sieltä putkahti esiin kaikenlaista, mm. isokokoinen kivi…? Suurimman osan paperista ja kanasta sain pois Nucan ulottuvilta, mutta muutaman herkun se ehti hotkaista. Paukapää, kuten sanottu… Seuraava yö menikin sitten uikutukseen, kun sontahätä iski, mutta onneksi ei tullut mitään muuta. Ihmiset kun myrkyttelevät tahallaan noita herkkuja, eikä tuollaiset pienet kananluut muutenkaan ole kovin terveellisiä…

Keskiviikkona käytiin poikien kanssa talleilemassa. Nuca oli onnellinen hömppä ja Roki seurasi veljen esimerkkiä heti perässä. Käytiin metsässä ihmettelemässä syksyn merkkejä, ja olin Rokiin tyytyväinen. Se ei nimittäin saanut minkäänlaisia immelmanneja, ei edes yrittänyt lähteä jäljestämään mitään hajuja. Jee, edistystä! Muutenkin ollaan vähintään kerran viikossa käyty poikien kanssa metsässä, että Rokikin oppisi lähellä pysymisen käsitteen. Nuca on aina niin huippu, ettei siitä tarvitse olla huolissaan, vaikka missä rymyttäisiin ilman remmiä <3(Käytiinkin Nucan kanssa mielenpiristykseksi viime sunnuntaina reilu kahden tunnin lenkki vaelluspolulla, jossa koiruus sai olla irrallaan suurimman osan lenkkiä. Nuca oli taas kerran onnellinen retkeilijä ^^). Tallilla törmättiin Rokin ensimmäiseen tyttöystävään (jonka Roxy on siis nähnyt kerran aikaisemminkin), Rimmaan, joka on lagotto ja kääpiösnautseri Liloon. Nuca oli aluksi ärripurri ”vanha”herra, mutta yhdellä komennuksella sille syttyi hehkulamppu pään päälle, ettei tallilla todellakaan äristä toisille koirille. Se kun ei ole koskaan saanut semmoisia tehdä. Roki oli into pinkeenä, ihan lääpällään Rimmaan, joka on 9kk. Nuca kierteli ja kaarteli toisten korien seassa, sen kummemmin niistä välittämättä: odotti vaan, että viskoisin sille palloa. Lilo, joka oli juuri ollut juoksuissa, oli kovin kiinnostunut Nucasta, kun hoksasi, että sillähän on pallit :D Mutta Nuca ei ottanut – tyylilleen ominaisena – tytön liehittely-yrityksiä vastaan. Siinä on ne omat plussansa, ettei Nuca ymmärrä noiden neitojen päälle ;) Rimman omistajalta saan myöhemmin kuvia koirien leikeistä, laittelen niitä sitten blogiin esille, niin näkevät muutkin nuo ihanat neitoset :D

Loppuviikosta ei kummempia puuhailtu. Perjantaina Nucalla oli toisen kerran hieroja (mainitsinkohan ollenkaan siitä ensimmäisestä kerrasta?), kun se on iiiihan jumissa. Nesteet olivat kuulemma lähteneet liikkeelle ensimmäisen kerran jälkeen, ja Nuca on kyllä ollut aavistuksen rennompikin hieronnan ansiosta. Ensi viikolla Nucalla on vielä uusi aika, sitten katsotaan voiko noita kertoja harventaa. Tällä viikolla olen itsekin Nucaa hieronut ja rentoutuessaan se ihan nauttiikin siitä. Nukkui oikein peiton alla ensimmäisen ”session” jälkeen :)



Rokin taidonnäyte seuraamisessa



Perjantaina käytiin myös Riksussa hakemassa Rokille lisää Hill’sin ruokaa ja lauantaina käväisin Salamanterissa tilaamassa James Wellbelovedin pentunamppaa. Vatsa on nyt toiminut Roxylla hyvin, toivottavasti pysyykin tuolla uudella nappulalla. Lauantaina ajeltiin Hyvinkäänkylään ja pojat pääsivät kunnon metsälenkille. Harmi, kun ei kamera sattunut mukaan… Melkein joka päivä ollaan Roxyn kanssa harjoiteltu toko-juttuja, ihan pieniä pätkiä, erilaisilla häiriötekijöillä. Maahan meno liikkeestä luonnistuu oikein hyvin, odottaminen on parantunut ja alkaa tuntua, että tuo tänne-käskykin on iskostunut pennun nuppiin hyvin näin kotosallakin :D.

Äsken kotiuduttiin sunnuntaiajelulta Launosista, jonne Roki pääsi mukaan. Käytiin noutamassa omenoita sellainen määrä, että pystyy leipomaan vaikka 500 omenapiirakkaa :D Roki oli tyytyväinen ja rauhallinen kanssamatkustaja; ihanata kun voi huoletta heittää penikan autoon ja viedä sen minne vaan :)