Sunday, Monday, Happy Days

Pojilla on ollut onnenpäivät (kuten otsikkokin kertoo). Jokainen "oma ihminen" on lomalla, ja Nuca erityisesti on tyytyväinen oloonsa. Rokista on kasvanut pieni reippailijakoira, joka on alkanut osoittaa niiden omien luonteenpiirteiden olemassaolosta. Alusta asti olen hokenut, kuinka erilaisia Nuca ja Roki on, niissä on vähän samaa ja paljon erilaista. Roxy on vähän osoittanut "taantumista" rohkeudessaan, joillekin jännille asioille pitää vuffautella ja jotkin möröt pitää kiertää kauempaa. Se kuitenkin palautuu jännistä tilanteista edelleen hyvin ja unohtaa ne nopsasti. Roki on oppinut käyttämään ääntä oikein urakalla :D Ainahan se kannattaa protestoida/leikkiä/rellestää kovaäänisesti. Pentu on saanut myös lisää liikanimiä, kuten Öninä Mönkiäinen, jollaiseksi Roki muuttuu usein aamuisin. Niitä ääniä ja pikkuisen kropan liikkeitä on vähän vaikea kuvailla sanoin, mutta pentu ainakin näyttää Öninä Mönkiäisenä superonnelliselta :) Rokille perheenjäsenet on tärkeitä tyyppejä, vaikka siitä näkeekin selvästi, että se on toinen koira. Eniten se rakastaa Nucaa, joka ei vieläkään ihan kaikkia Rokin hellyydenosoituksia sulata.

Ollaan käyty Mustissa&Mirrissä, Sälinkäällä useampaankin kertaan, talleilemassa ja viime maanantaina Roki pääsi mukaan Nucan tokotreeneihin. Roki-reippailija oli rohkea uudessa paikassa, missä oli paljon vieraita hajuja, pientä jännitystä oli havaittavissa. Kävin Rokin kanssa pienen kävelykierroksen, jotta Nuca saisi laskea omia kierroksiaan (Nuca kiihtyy, kun pääsee treenaamaan, ja oma läsnäoloni kiihdytti Nucaa entisestään). Kun tokolaisten treenit alkoi, siirryttiin Rokin kanssa kentän laidalle häiriökoirakoksi ^^ Aluksi Roki otti mallia isoveljestään, joka ulisi ja vikisi mielipuolisesti, mutta pentu rauhoittui melko äkkiä ja napitti treenejä mielenkiinnolla. Nucakin keskittyi treenikaveriinsa äitiini, kunhan muisti miten treeneissä käyttäydytään.
Nucan työskentelyä on kiva seurata, ja sen kanssa on myös kiva tehdä töitä. Vaikka Nuca puhkuu intoa ja äärimmilleen pingotettua energiaa, se tekee mielellään (voisi sitä kuvailla myös palavaksi tekemiseksi). Sähikäisenergiasta huolimatta Nuca osaa kuunnella, vaikka yrittää välillä mennä siitä, mistä aita on matalin. Tuntuu hassulta katsella koiria, joilla ei ole intoa esim. tokoon tai agiin. Se on jotenkin käsittämätöntä, kun Nuca menee aina ja ikuisesti sata lasissa :D Nuca on myös nero (kuten olen varmasti muistanut mainita useamminkin, kuin kerran...), vaikka jossain tilantessa se nerous saattaa olla Nucan heikkous. Välillä mietityttää, että miten ollaan saatu Nuca oppimaan kaikki, mitä se osaa. Se oppii muutamasta kerrasta kaiken - siis kaiken, huonon ja hyvän. Agilityssä Nuca on saanut viime aikoina paljon kehuja neroudestaan. Taisi bordercolliet saada vähän nenille, kun treenien vetäjä sanoi, ettei useinkaan tule niin fiksua koiraa vastaan, kun meidän Nuca ;) On se vaan mahtava, kaikin puolin.

Eilen oltiin poikien kanssa heppailemassa. Nuca oli hurmoksessa ^^ Tallin pihalla pojat sai juoksennella vapaana, ja siirryttiin sitten metsään. Päästin Nucan ekana irti, sitten Rokin. Ja buuum, pentu lähti metsätietä pitkin lipettiin...? Korvat oli kadonnut kokonaan, ei mitään reaktiota vaikka huutelin. Tähän mennessä Roki on uskonut tänne-käskyä ihan hyvin, joten olin ihan äimänä. Nucakin katsoi pikkuveikan menoa ihmeissään, sitten se kääntyi napittamaan minua. Nuca ei ole ikinä lähtenyt karkuun, siis ikinä. Tässä kohtaa sen "läheisriippuvuudesta" on vain hyötyä. On Nuca murrosikäisenä lällätellyt joku kepakko suussaan, eikä ole antanut kiinni, mutta ei sen kummempaa. Roxy sen sijaan lähti ihan reippaasti lipettiin, eteni vain kauemmaksi ja kauemmaksi. Tiedän, ettei karkaavan koiran perään saa juosta, mutta koska kyseessä on pentu, ja olin satavarma, ettei se tule takaisin vaikka kuinka kulkisin eri suuntaan, hölkkäsin Rokin perässä. Roki viiletti ilmeisesti peuran tuoksun perässä ja paineli vaan menemään. Onneksi se on vielä sen verran hidas, että saan sen kyllä kiinni... Nuca ajatteli, että ai kun kiva! Juoksuleikki! Sanoin Nucalle, että ota veli kiinni ja vaikkei Nuca sitä tajunnutkaan, se säntäsi Rokin perään. Kun Nuca ehti Rokin vierelle, pentu pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Annoin pennun mennä vielä hetken irrallaan, mutta kun oli selvää, että se lähtee hajun perässä painelemaan, laitoin sen kiinni. Kun vaihdettiin isommalta polulta pienemmälle, Roki sai taas vapautensa, eikä enää ryntäillyt minnekään. Huhhuh, eikun tänne-käskyn vahvistamista vaan (ja paljon) liinan perässä...
Rokilla on ensi viikolla toinen rokotusaika, madotus on kunnossa, ja pian päästään vaikka koirapuistoon, jos mieli tekee :) Ja Nucan treeneissäkin uskaltaa useammin vierailla, ja vaikka koiranäyttelyihin voi mennä katseluoppilaaksi. On kiva, että pentu kasvaa, mutta samalla vähän harmittaa. Joka viikko joku pieni piirre tai hauska tapa vaihtuu "isojen koirien" kujeisiin. Roki muuten painaa tällä hetkellä noin 8kg, aika hoikka otus, mutta ruokamäärää on lisätty kasvua tukemaan :) Ensi kertaan, heips!

pikku poika ja iso poika <3

Rokin loikkakoinkkasia ^^