Onhan tullut kesä
Onnettoman laiska blogin pitäjä ilmoittautuu. Voisko tästä päätellä, että meidän elämä on tasapaksun tavallista vai että emäntä on töissään kiireinen? Ei, kyllä suurin syy on laiskuudessa.
Ihmeitähän meille ei kuulu. Viime kuussa NusaPeellä oli eläinlääkärireissu, kun oli aika kontroloida kilppariarvot ja leikatut takajalat. Kilpparit olivat (odotetusti) kohdillaan, mutta jalkojen kohtalo vähän jännitti. Pikkuveljen askel kun muuttuu raskaaksi keskivertolenkillä, se peitsaa herkästi ja räyhähepulin jälkeen jalat saattavat vähän tutista. Kummastakin jalasta otettiin kuvat ja lisäksi lekuri kyseli Nucan voinnista ja fyysisestä jaksamisesta. Kuvat olivat siistit, ei rikkoa kummassakaan, jes! Lihakset tuntuivat kuulemma symmetrisiltä, nyt vaan pitäisi saada niitä vahvistettua. Nuca sai vinkkejä ja ohjeita jatkoon, ja sai "terveen" paperit.
Arki meillä rullaa tavalliseen tapaan. Mörkö on toiminut pääasiallisena koirien viihdyttäjänä, ja emäntäotus kehittelee mukavia "erityisjuttuja" niille päiville, kun on töistä vapaalla. Rokin kanssa ollaan korkattu ulkokausi ihan kunnolla; kiva, kun ollaan päästy tekemään kaikkia vauhtijuttuja kentällä! Ruutu on kovasti ollut tapetilla, koska siinä on ongelmia ihan kylliksi. Rokilla on muutamia työstettäviä variaatioita näistä ongelmista, joista ehkä yleisimmät ovat vaihtoehdot a. Rääkyhuutoa ruutuun juostessa, b. Ei löydy ruutua mistään, ei, c. Pakki päällä ruutuun hakeutuminen... Kosketusalustan jos lätkäisee ruutuun, toimii muuten kivasti, mutta ehtii tappaa alustan ennen kuin ohjaaja ehtii kissaakaan sanoa... Nyt ollaankin vaihdettu vanha alusta pieneen pyyhkeeseen, jota ei ole selvästikään niin hauska riepottaa. En tosin ole uskaltautunut sitä vielä ruutuun asti laittamaan... Roo kyllä ymmärtää ruudun käsitteen ja osaa sinne mennä, mutta sen mielestä on aina hauskempaa, jos tyyli on vapaa. "Läpijuoksutuksista" on ollut apua siihen, että koira todellakin bongaa ruudun ennen lähetystä, eikä lähde haahuilemaan.
Seuraamiseen ajattelin lähteä rakentamaan kestoa, mutta kun aloitettiin ohjatut treenit uudessa ryhmässä ja uuden kouluttajan kanssa, selvisi että työstöä on vielä "vanhoillakin" osa-alueilla. Pienin askelin ollaan lähestytty siistiä seuraamista, jossa koiran paikka ei seilaa hieman koko ajan, vaan se pysyy rehellisesti oikeassa paikassa sivulla. Treeniä ollaan toteutettu luopumisen kautta ja niin, että ohjaaja pysähtelee jalat miten sattuu, mutta koiran tulee pysyä vasemman jalan tuntumassa. Ajattelin alkuun, ettei Roki "kestä" tällaista pientä nyhräystä ja paikan hinkkausta, mutta pyh, se on ollut ihan liekeissä! :D Sitkeä työ on jo tuottanut tulosta ja tästä on hyvä jatkaa!
Noutokapulan pitämistä ollaan jatkettu totutulla tyylillä, sekä tehostettu kauniin tarttumisen käsitettä - joka on usein koiruudella ollut vähän hukassa. Pitämistreenin rinnalle ajattelin ottaa nyt varsinaisen noudon osa-alueita, vaikka Rokihan osaa kyllä noutaa... se ei vaan aina välttämättä tee sitä kovin "oikeaoppisesti", kun ei sitä olla harjoiteltu ns. tokomuodossa. Kaikenlaista hakemista, tuomista, viemistä ja sen sellaistahan tuo koira rakastaa. Kaikki, missä juostaan on kivaa!
Muutenkin ohjaajaolento on yrittänyt miettiä uusia juttuja ja erilaisia treenejä kesää ajatellen. En ole itse kovinkaan järjestelmällinen saatikka nousujohteisesti treenaava, mutta kai jotain tavoitteita olisi ihan hyvä olla. Ekoja virallisia kisoja katsoin innoissani möllien jälkeen, mutta jotenkin haave on siirtynyt taka-alalle ja olen jättänyt koko asian tuuliajolle. On paljon helpompi vain treenailla ilman suorituspaineita, tehdä "vapaasti" virheitä ja jättää aikaa myös niille höpöhöpö-jutuille ;) Voi kunnianhimottumuus!
Entäpä treenareiden taustajoukot, eli Doula Lapinneito? D on nautiskellut leppoisesta elämästä pysyen hienosti tavoitepainossaan! Tytölle miellyttävimpiä tehtäviä on viime aikoina olleet halikoiran viran toimittaminen, koirakavereille jöön pitäminen ja pienten hassuttelujen harrastaminen. Kun kesä tästä etenee, vedetään tyttörukan päälle pelastusliivit ja lähdetään muistuttelemaan uimisen saloja. Toiveissa olisi myös kokeilla tytön kanssa jotakin nenähommailua esim. NoseWorkin muodossa, opetella uusia temppuja ja pieniä tokojuttuja.
Laiska bloginpitäjä kiittää ja kuittaa, ja hartaasti toivoisi, että ehtisi kirjoittelemaan mielessä olevia erikoispostauksia ihan blogiinkin asti ;) Toivepostauksiakin saa esittää jos sellaisia mieleen juolahtaa! Jonkin verran olen päivitellyt noita koirien omia sivuja ja meidän seuraamien blogien luetteloa, käykäähän kurkkaamassa!
Ihmeitähän meille ei kuulu. Viime kuussa NusaPeellä oli eläinlääkärireissu, kun oli aika kontroloida kilppariarvot ja leikatut takajalat. Kilpparit olivat (odotetusti) kohdillaan, mutta jalkojen kohtalo vähän jännitti. Pikkuveljen askel kun muuttuu raskaaksi keskivertolenkillä, se peitsaa herkästi ja räyhähepulin jälkeen jalat saattavat vähän tutista. Kummastakin jalasta otettiin kuvat ja lisäksi lekuri kyseli Nucan voinnista ja fyysisestä jaksamisesta. Kuvat olivat siistit, ei rikkoa kummassakaan, jes! Lihakset tuntuivat kuulemma symmetrisiltä, nyt vaan pitäisi saada niitä vahvistettua. Nuca sai vinkkejä ja ohjeita jatkoon, ja sai "terveen" paperit.
Arki meillä rullaa tavalliseen tapaan. Mörkö on toiminut pääasiallisena koirien viihdyttäjänä, ja emäntäotus kehittelee mukavia "erityisjuttuja" niille päiville, kun on töistä vapaalla. Rokin kanssa ollaan korkattu ulkokausi ihan kunnolla; kiva, kun ollaan päästy tekemään kaikkia vauhtijuttuja kentällä! Ruutu on kovasti ollut tapetilla, koska siinä on ongelmia ihan kylliksi. Rokilla on muutamia työstettäviä variaatioita näistä ongelmista, joista ehkä yleisimmät ovat vaihtoehdot a. Rääkyhuutoa ruutuun juostessa, b. Ei löydy ruutua mistään, ei, c. Pakki päällä ruutuun hakeutuminen... Kosketusalustan jos lätkäisee ruutuun, toimii muuten kivasti, mutta ehtii tappaa alustan ennen kuin ohjaaja ehtii kissaakaan sanoa... Nyt ollaankin vaihdettu vanha alusta pieneen pyyhkeeseen, jota ei ole selvästikään niin hauska riepottaa. En tosin ole uskaltautunut sitä vielä ruutuun asti laittamaan... Roo kyllä ymmärtää ruudun käsitteen ja osaa sinne mennä, mutta sen mielestä on aina hauskempaa, jos tyyli on vapaa. "Läpijuoksutuksista" on ollut apua siihen, että koira todellakin bongaa ruudun ennen lähetystä, eikä lähde haahuilemaan.
Seuraamiseen ajattelin lähteä rakentamaan kestoa, mutta kun aloitettiin ohjatut treenit uudessa ryhmässä ja uuden kouluttajan kanssa, selvisi että työstöä on vielä "vanhoillakin" osa-alueilla. Pienin askelin ollaan lähestytty siistiä seuraamista, jossa koiran paikka ei seilaa hieman koko ajan, vaan se pysyy rehellisesti oikeassa paikassa sivulla. Treeniä ollaan toteutettu luopumisen kautta ja niin, että ohjaaja pysähtelee jalat miten sattuu, mutta koiran tulee pysyä vasemman jalan tuntumassa. Ajattelin alkuun, ettei Roki "kestä" tällaista pientä nyhräystä ja paikan hinkkausta, mutta pyh, se on ollut ihan liekeissä! :D Sitkeä työ on jo tuottanut tulosta ja tästä on hyvä jatkaa!
Noutokapulan pitämistä ollaan jatkettu totutulla tyylillä, sekä tehostettu kauniin tarttumisen käsitettä - joka on usein koiruudella ollut vähän hukassa. Pitämistreenin rinnalle ajattelin ottaa nyt varsinaisen noudon osa-alueita, vaikka Rokihan osaa kyllä noutaa... se ei vaan aina välttämättä tee sitä kovin "oikeaoppisesti", kun ei sitä olla harjoiteltu ns. tokomuodossa. Kaikenlaista hakemista, tuomista, viemistä ja sen sellaistahan tuo koira rakastaa. Kaikki, missä juostaan on kivaa!
Muutenkin ohjaajaolento on yrittänyt miettiä uusia juttuja ja erilaisia treenejä kesää ajatellen. En ole itse kovinkaan järjestelmällinen saatikka nousujohteisesti treenaava, mutta kai jotain tavoitteita olisi ihan hyvä olla. Ekoja virallisia kisoja katsoin innoissani möllien jälkeen, mutta jotenkin haave on siirtynyt taka-alalle ja olen jättänyt koko asian tuuliajolle. On paljon helpompi vain treenailla ilman suorituspaineita, tehdä "vapaasti" virheitä ja jättää aikaa myös niille höpöhöpö-jutuille ;) Voi kunnianhimottumuus!
Entäpä treenareiden taustajoukot, eli Doula Lapinneito? D on nautiskellut leppoisesta elämästä pysyen hienosti tavoitepainossaan! Tytölle miellyttävimpiä tehtäviä on viime aikoina olleet halikoiran viran toimittaminen, koirakavereille jöön pitäminen ja pienten hassuttelujen harrastaminen. Kun kesä tästä etenee, vedetään tyttörukan päälle pelastusliivit ja lähdetään muistuttelemaan uimisen saloja. Toiveissa olisi myös kokeilla tytön kanssa jotakin nenähommailua esim. NoseWorkin muodossa, opetella uusia temppuja ja pieniä tokojuttuja.
Laiska bloginpitäjä kiittää ja kuittaa, ja hartaasti toivoisi, että ehtisi kirjoittelemaan mielessä olevia erikoispostauksia ihan blogiinkin asti ;) Toivepostauksiakin saa esittää jos sellaisia mieleen juolahtaa! Jonkin verran olen päivitellyt noita koirien omia sivuja ja meidän seuraamien blogien luetteloa, käykäähän kurkkaamassa!
Kommentit
Lähetä kommentti