Täs on ollu vähän kaikenlaista jyystöö



"anna tilaa keltaiselle!" Toivoo Nuca

Hups hups, niin se aika rientää! Syksykin on tullut jo ihan ”virallisesti” ja tänäkin aamuna kaipasin kovasti sormikkaita ja pipoa päähän. Ollaan oltu näinä blogin hiljaiselon aikoina tosi tehokkaasti tehottomia. Nuca-potilaan leikkauksesta alkaa olla jo reilu kuukausi, kuntoutus on käynnissä ja ajan kanssa nähdään, kuinka hyväksi jalka palautuu. Melkoisen vilkas tuo potilas-PönttöPää on; pitäisi jatkuvasti olla lelua heittämässä tai muuten viihdyttämässä :D.

Rokin kanssa saatiin kuin saatiinkin aikaseksi hakeutua johonkin ohjattuun tokoryhmään, ja nyt tokoillaankin kerran viikossa ohjatusti plus siihen omat treenit päälle! Ohjatut treenit sisällä hallissa tuntuu melkoiselta luksukselta (varsinkin tässä vaiheessa, kun armoton ramppikuume on lieventynyt…) ja ”valvova silmä” on antanut paremman tuntuman siitä, missä oikeasti mennään – miltä se tekeminen näyttää ulospäin.

Voisin veikata, että se tekeminen näyttää pikkuisen paremmalta silloin, kun treenataan itseksemme omassa kuplassa, ilman seuraavia silmäpareja. Tai sitten se vaan tuntuu siltä. Roki on hallissa aivan kannat katossa, sillä on heti bileet käynnissä kun päästään sisälle. Halli on sama, missä Rokin kanssa käytiin nuoruusvuosina kokeilemassa siipiä agilityn maailmassa. Murrosikäiselle, hyperaktiiviselle poitsulle ei ehkä ollut paras valinta, mutta huippuhauskaa meillä oli! Koiruus tietenkin yhdistää paikan huippuhauskaan toimintaan, joten kierrokset ovat korkealla. Se ei sinällään ole huono juttu, tarkoitushan on, että tokossakin on hauskaa, ja on ihan positiivista että moottori toimii. Ohjaaja on kuitenkin hieman paiseissa hallissa, ja siinä vaiheessa kun koiruus veto iloraivarihuutokarjunnat, on fiilikset joskus hieman sekavat. Kivaa on, opitaan uutta ja saadaan palautetta. Mutta miksi se koira ei voi toimia yhtä sievästi, kun se toimii kahdestaan ollessa? Entäs jos se käyttäytyy kokeissa noin, jos joskus sinne asti päästään? Se on vaan treeniä, treeniä, hermoja ja opettelua. Hyvähän se on treeneissä huomata koiran mahdollisia höyrähtämisiä, miten se suhtautuu ohjaajan hermoiluun, ja miten se yhtäkkiä tuntee vastustamatonta vetoa ventovieraaseen samojediin… Mieluummin treeneissä, kuin ”tositoimissa”.

Rumpeli

Meillä toko on ollut melkoista tasapainoilua viime aikoina. Kun yksi palikka naksahtaa paikalleen, toinen katoaa kokonaan kartalta.

Seuraaminen oli meillä jo ihan kivalla mallilla, mutta nyt kun vire on saatu kestävämmäksi, edistäminen on tullut taas mukaan kuvioihin. Tämän kanssa onkin sitten painittu ja paljon, parhaiten toiminut korjaus on ollut palkkaaminen oikealta, ohjaajan takakautta. Takapää toimii ihan kivasti, ja täyskäännökset sujuu hienosti kunhan ei edistä. Peruutus-harjoittelua ollaan aloiteltu pikkuhiljaa (Rokihan siis osaa peruuttaa hienosti ohjaajan oikealla puolella, muttei vasemmalla :D).

Noudossa ja kapulan pitämisessä on tapahtunut kivasti kehitystä! Kyllähän tuo vieläkin mälvää, mutta nyt ollaan päästy jo lähemmäksi kaunista luopumista ja ihan varsinaisessa noudossa kapulan palauttamista. Palautukseen valitsin lopulta sen, että koira tuo kapulan ohjaajan eteen ja luovutuksen jälkeen siirtyy sivulle, koska kapula suussa sivulle tulosta ei kaikesta väännöstä huolimatta meinannut tulla mitään. Rokille oli helpompi opetella erikseen kapulan ottaminen ja kapulaa suussa pitäen istuminen, joten pääsin helpommin tästä palkkaamaan. Tämä onkin kivalla mallilla jo, enää pitää saada koira kapula suussa lähemmäksi ohjaajaa ja pylly suoraan ;).

sisko, sen veli ja yks lappalainen

Suorista pyllyistä tulikin hyvä aasinsilta perusasentoon. Olen kuvitellut, että Rokin perusasennot ovat suoria ja ihan mallillaan, ja tajuamattani se onkin jo pitkään ollut turhan edessä! Tässä kohtaa se valvova silmä on ollut kullan arvoinen, ohjaajalla kun tuntuu olevan vinoutunut käsitys oikeasta paikasta :D Onneksi Roki oppi nopeasti viilaamaan perusasentonsa paremmalle mallille.

Lyyli

Doula

Kaukokäskyt on meidän nykyinen ”murheenkryyni”. En vaan onnistu vahvistamaan liikkumattomuutta niin, että Roki tekisi aina toivotulla tavalla. Kuvittelin, että Rokille helpoin tapa vaihtoihin olisi pitää etujalat aloillaan, mutta väärässä olin. Videokuvasin vaihtoja makuuhuoneen lattialla, ja parhaiten Pieni&Musta suoriutuu vaihdoista pitäen pyllynsä paikallaan! Tätä ollaan koitettu vahvistaa opettamalla takajalkatargetti, mutta se on vielä täysin vaiheessa. Joten sivu-, etu- ja takapalkoilla mennään vielä toistaiseksi.

voi rakkaus <3

 

Paikkamakuuta ollaan tehty ohjatuissa treeneissä lähes joka kerta, mikä on ollut meille huippujuttu. Rokin paikalla olot ovat aina olleet aika priimaa, mutta nyt hallissa satunnaisesti vaihtuvien koirien seassa ja ohjaajan painostavassa hiljaisuudessa, ollaan saatu haastetta hommaan. Roki on (tähän asti) suoriutunut hienosti, jotain pientä ääntelyä ja lonkalle heittoa on ollut muutaman kerran, mutta hyvin on pikkukoira keskittynyt. Estehyppy ja luoksetulot ovat olleet superjees! ;)

Ohjatuissa treeneissä ollaan tehty paljon juttuja kisamaisesti, mikä on ollut myös meille tosi hyvä. Liikkurin kanssa toimiminen ja koemaisesti tekeminen on ihan eri homma, kuin kuvitella itsekseen tekevänsä just nyt kisamaista treeniä :D. Roki on heti antanut palautetta, jos ohjaaja kämmää, ja se myös näyttää heti, mikä liike ei vielä ole "valmis". Ainakin seuraaminen, noutokapulan pito ja kaukot vaativat hurjana töitä! Uusina juttuina treeneissä ollaan tehty merkin kiertoa (Rokin mielestä paras juttu ikinä!) ja ruutua, jonka harjoittelu tosin aloitettiin itsekseen. Ruutua meidän pitää työstää vielä reippaasti, merkin kierron uskoisin olevan ”valmis” suhteellisen nopeasti, koska se on niin ”Rokin juttu” :D.

 
Vierailevia tähtiä meidän arjessa on ollut tavallista enemmän. Etälaumalaiset Nuca ja Lyyli tietenkin ovat olleet kuvioissa mukana vähintäänkin viikonloppuisin, sekä viime aikoina Hänen Majesteettiinsa Capu on käynyt meitä viihdyttämässä. Roki on ollut ihan pää pilvissä kun Kummitäti Ide on tullut sitä katsomaan ja Capu on ollut siinä mukava plussa ;). Doula suhtautui Capuun aluksi hyvin hyvin epäilevästi ja pahasti silmäillen. Onneksi Capu on niin pönttö, ettei se ollut moksiskaan, vaikka neito sille ärähteli ja napsautteli hampaitaan ihan iholla. Vaikka D on nyt nähnyt Capun muutaman kerran, ei niiden välit ole mitenkään erityisen lämpimät: Doula kyräilee Capua ja Capu tekisi kaikkensa, jotta tyttö hyväksyisi. Onneksi Roki on hyvää pataa vierailevan tähden kanssa <3.

yritä nyt tota kärsäkästä kuvata... :D