Tartu kädestä käteen, laula sielusta sieluun.


 Tääl ollaan, laiska bloggaaja ilmoittautuu! Blogi on jäänyt arjen kiireiden jalkoihin, mutta onneksi koiruudet ovat olleet paremmalla huomiolla ;)

Roki Rumpsis palaili sairaslomansa (haava tassussa) jälkeen pikkuhiljaa tokon pariin. Nyt ollaan keskitytty kaikista tiiviimmin noutokapulan pitämiseen, kaukokäskyjen onnistumiseen ja seuraamisen hiomiseen. Noutokapulan kanssa puljaaminen vaatii vielä ihan ”perusharjoituksia” ja kaukot taas varmuutta ja etäisyyden lisäämistä. Seuraamisen osalta pyritään ”palkattomuuteen” ja kestävyyteen (niin vireen, kuin liikkeen kestonkin osalta). Yksi palikka kun saadaan paikalleen, toinen putoaa – nyt kun seuruu on sujunut kivasti jo pidempään, huomasin tällä viikolla kontaktin armotonta tipahtelua. Ja vaikka sitä kuinka pyrkii suunnittelemaan treenejä etukäteen (ja pitämään niistä kii), tuntuu joskus siltä, että hommat junnaavat paikallaan. Saiskohan sitä aikaiseksi mennä taas piiitkästä aikaa ihan johonkin ohjattuun ryhmään?
 
Näpräilin Rokille ”lomakkeen”, jonka aion sulloa kansioon, jonka päällä lukee Treeniarkisto. Meidän tokoiluun kuuluu tietty treenien suunnittelu, treenipäiväkirjan pito ja nyt myös ”arkistointi”. Ehkä ohjaaja on pian vakuuttunut siitä, että tokoilulla on jokin suunta! Tai sitten ei ;) Itselläni tähän harrastukseen liittyy vahvasti höpsähtäminen, joka saa aikaan tällaista ehkä turhanpäiväistä suunnittelua ja näpertelyä. Mutta tuntuu siltä, kuin panostaisi ja siitä puolestaan tulee hyvä olo. Höpshtämiseen liittyy tietenkin myös varusteiden ja palkkaherkkujen haaliminen, sun muu oheistoiminta :D (Olisiko joku kiinnostunut varustepostauksesta?) Doulan kohdalla tällainen höpsähtäminen tulee esille sitten ruokinnan kohdalla ;) (Entäs kiinnostaisiko jonkin sortin raakaruoka-postaus? Millainen?).
 

Doulan Kesäkuntoon 2015-projekti on edennyt hienosti, ja tyttö alkaa olla ihan liki ihannepainoaan! Neiti Deellä oli juoksut viime kuussa ja oli jännä huomata, että ne olivat ”oikeat” juoksut. Viime vuonna Deen juoksut olivat ”epänormaalit”, mutta nyt – osittain varmasti kilpirauhaslääkityksen ansiosta – juoksut olivat normaalit. Rokilla oli ainakin hurjan hauskaa Doulan tärppipäivinä… kiesus :D.
parhaat kaverit :)
 
Nucalla taas on ollut ”mutkia matkassa” viime aikoina. Sen toinen takajalka, leikkaamaton, oireilee tiheään tahtiin ja on pian siinä kunnossa, että vaatii operaatioita. Kilppari-kokeet otettiin myös lekurilla käydessä, onneksi arvot olivat kohdillaan. Nuca on nyt ottanut sitten rauhallisemmin, käynyt tokossa kerran viikossa ja puuhaillut ”eläkeläisen” hommia jalan suomien rajojen puitteissa.


 
Lyyli Lylleröinen on kasvanut pieneksi-suureksi tytöksi. Lydekin on perehtynyt tokon alkeisiin ja muutenkin viettänyt pentukoiran villiä elämää. Oli päässyt tutustumaan tässä jokin aikaa sitten hurjiin kissanpentuihin emäntänsä kaverin luona, ne oli kuulemma olleet älyttömän epäilyttäviä ja äkäisiä :D. Lyyli kävi meilläkin hoidossa viihdyttämässä (lue: ärsyttämässä) Rokia ja Doulaa. Pitkä päivälenkki hiekkakuopalle ei onnistunut naperoa ihan väsyttämään, mutta illalla kuulemma rauhallisen Nucan seurassa oli tyttö torkkunut ja ollut ihan poikkinainen.
 


Roo ottaa välipalamustikkaa ;)




 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Raakaruokinta käytännössä