Koiruuksia

Viime aikaisissa tokoiluissa ollaan keskitytty paljolti siihen, että päästään kartalle, missä mennään. Mitkä palaset ovat paikoillaan, mitä pitää hinkata ja mitä voisi ottaa uusina juttuina mukaan kuvioihin. Mörkö on jaksanut mukavasti videoida meidän tekemistä, mikä on auttanut hurjasti tässä ”kartoituksessa”. Seuraamisessa ollaan keskitytty edelleen kontaktiin, suoruuteen ja käännöksiin oikealle ja vasemmalle. Täyskäännökset tökkäävät siihen, ettei ohjaaja osaa päättää, miten sitä nyt kääntyisi… Ehkä saksalainen täyskäännös sekoittaa koiraa liikaa? Seuraamisessa oikeaa paikkaa ollaan muisteltu suht voimakkailla käsiavuilla (”käsivinkeillä”) ja palkkaamalla (palkkausäänellä/herkulla/vapautuksella + lelulla), kun koira itse löytää oikeaan paikkaan. Tässä Rokilla ei sinänsä ole ollut ongelmia… paitsi ihan viime viikolla se alkoi edistämään?? Edistäminen alkoi ilmetä, kun palkkasin useampana treenikertana koiran lelulla (eteen) ja kun korostettiin kontaktia kriteerinä. Tällöin kesk...

Jokin aikaa sitten minulle ehdotettiin sellaista postauideaa, että valitsisin parhaita koirakuviani. Ajattelin, että joo kiva idea, eikä kovin vaikea toteuttaa! No, valitseminen oli hirmu haastavaa... Lisäksi kun kuvat on ripoteltu sikin sokin ympäri tietokoneen uumenia, niiden metsästäminen oli haastavaa... Lisäksi on ollut ilmeisen haastavaa saada sellaisia kuvia, joissa näkyisi muutakin kuin koiran kieli, takapuoli, hännänpää... Tässä kuitenkin tulee Top 10 - parhaimpia koirakuvia omista otuksista. Mikä on sinun suosikkisi? 1.       2.   3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Bonuksena Mörön ja Neiti D:n söpöilyt:      

Tässä eräänä iltana kohtasimme Rokin ja Doulan kanssa sedän, jolla oli selkeästikin muille koirille ystävällinen suurehko koira. Oli pimeää kuin säkissä, mikä lisäsi jännitystä tilanteeseen kun setä rymysi ryteikön läpi koiransa kanssa meidän perään. Yritettiin antaa sedälle jo tietä aiemmin, mutta pimeässä ei kyllä yhtään nähnyt, mitä se setä puuhasi, ja kun setä ei liikkunut, meidän poppoo liikkui alta pois. Tai yritti kovasti. ”Saako moikata?” setä kysyi päästäen innokkaan koiransa ihan Rokin takapuoleen kiinni. ”Ei mielellään, nämä ei yleensä remmissä moikkaile”, vastaan. ”Mutta saako moikata?” setä tivaa, päästäen koiransa edelleen ihan Rokin iholle, vaikka itse yritän pitää Rokin kauempana. ”Ei”, toistan. Setä kertoo koiransa olevan ihan kiltti. Juu, niin on Rokikin, vaikkei se nyt ihan kaikkia koiria rakastakaan. Setä kiskoo koiransa (jolla oli neliveto totaalisesti jäänyt päälle) Doulan ja Mörön luo, jotka odottivat meitä sivummalla parin metrin päässä. Mörkö oli jo ottanu...

Ulkokenttien sulaminen (ja mahdollisuuksien mukaan myös niiden kuivuminen) saa aikaan toko-hysterian. Ihan huippua kun on tilaa, eikä tarvitse yrittää nyhrätä jotakin onnetonta kaksion makuuhuoneen nurkassa! Auringon tuoman valoenergian voimin onkin sitten tullut Rollisen kanssa treenailtua melkoisen paljon. Allekirjoittanut alkoi vetämään ensimmäistä kertaa tokokurssia Mäntsälässä, joten sen luoma positiivinen paine on heittänyt lisää vettä myllyyn. Roki toimi tietenkin pätevänä apuopena kurssilla ;). Itse tuli kerrattua alkeita, ja huomattua taas miten eri tavoilla voikaan toko treenata! Roki on päässyt kokeilemaan koekaniinin roolia kun emäntä haluaa testata kaikkea uutta ja jännää nyt heti, sekä ollaan viritelty yhteistä säveltä jo osattujen taitojen osalta. Rokinhan kanssa ollaan tokoiltu oikeastaan siitä asti, kun se on ollut pentupalleroinen. Sen kanssa on kuitenkin "jämähdetty" tutulle ja turvalliselle tasolle, eikä edistystä ole hirmuisesti tapahtunut...