Ja jos niin toivot, luoksesi jään.


Ja minähän toivoin - kovasti. Niin siinä kävi, että Doulasta tuli meidän koira. Ihan oikeasti meidän oma. Järkevän Tyypin, Doulan kasvattajan ja sydänystävän koiruus Doula on sydämeltään varmasti aina - mutta me jatkamme Doulan kanssa yhtä jalkaa yhteistä seikkailua. Onnea ja kiitollisuutta (mahdollisuudesta tutustua Doulaan ja kiitollisuutta siitä luottamuksesta, että D saa jäädä meille) on vaikea pukea sanoiksi.

Tästä "mullistuksesta" on kuitenkin jo aikaa, blogi kun tuppaa olemaan jäljessä. Pakattiin Mörön kanssa jo heinäkuun lopulla koiruudet autoon ja suunnattiin Lapinlahdelle näyttämään Doulaa ja katsomaan uutta tulokasta, vanhan hoidokkini uusinta varsaa. Matka meni hyvin - kiitos sille, joka on kehittänyt auton ilmastoinnin -, koirat pällistelivät maisemia ja torkkuivat sulassa sovussa takapenkillä.

Roki oli intopinkeänä kun päästiin perille - tietty. Doula oli luonnollisesti kuin kotonaan, mutta tarhassa olleet rouvakoiruudet aiheuttivat sille "piippaamista", hännän kohottelua ja niskakarvojen nousua. Ristiriitaiset fiilikset aiheuttivat D:lle siis pullistelua, se vaikutti epävarmalta sen suhteen, miten kuuluikaan toimia. Tutut neidit jännittivät, silti D tunsi varmaan olevansa vahvoilla tutussa paikassa, ehkä se myös odotti "käskyä" emältään Kiaralta (joka tosin ei ollut näköpiirissäkään) rökittää toiset nartut. Pointtina kuitenkin se, että D joutui ekana iltana vähän sulatella, miten kyseisellä tontilla toimittiinkaan :D Pientä sumplimista aiheuttivat myös toiset vierailevat koiruudet: Doulan täysveli Kassu ja Hiinu. Rokilla kun on nyt "oma nainen", en täysin luota enää siihen, että kyllä se tulee urostenkin kanssa toimeen. Kassu taas oli juuri päässyt tutustumaan "miehiseen puoleensa" ja astumaan nartun, joten tuskin sekään olisi sulattanut toisen uroksen hihhulointia kun paikalla oli myös narttuja. Joten Roon ja D:n tiet eivät risteytyneet Kassun ja Hiinun kanssa tällä reissulla.



Lapinlahdella vierähti (liian) nopeasti kolme päivää. Koirat pääsivät uimaan - Doulakin UI! Kaksi kertaa! Toisaalta se ui "olosuhteiden pakosta": Mörkö olisi ihan varmasi hukkunut, ellei D olisi rientänyt apuun - , hevostelemaan ja haistelemaan maalaisilmaa. Doula nautiskeli tutusta kotipiiristä, piehtaroi heinissä, herätteli sisäistä hevospaimentaan ja söi hevosensontaa - sellaisia koirien perusjuttuja ^^. D pääsi myös touhottamaan Wicca The Vauhtinakin kanssa.  Me immeiset myös rentouduttiin ja nautittiin. Seurusteltiin tuoreiden varsojen kanssa (Mörkö löysi sisäisen ponipoikansa ;D) ja käytiin itsekin uimassa ja kalastamassa. Löllyteltiin pieniä paimensukuisia pentusia ja kuunneltiin niiden hurjia tappajamurinoita ja haukku-harjoituksia. Niskasen lapset olivat onnessaan kun näkivät taas Rokin ;) Ja Roki tietty tykkäsi muksuista siinä missä ennenkin! Reissun parasta antia oli kaikki alusta loppuun - reissun huippuna oli kuitenkin tieto siitä, että Doula sai palata meidän matkassa takaisin etelään <3





lappalaisia lapsukaisia

D:n ilme kertoo paljon :D


Wicca pääsi mukaan uimaan


<3

Mörkö & sen ystävä D



Lopuksi vielä muutama kesäfiilis-kuva allekirjoittaneen suurimmasta Rakkaudesta ja sen varsasta Pikku-Rakuunasta, jotka pääsivät kuvissa ensi kertaa laitumelle:






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Treenisuunnitelmat