Juhannus ja juhlia

Keskikesän juhla tuli ja meni. Meidän sateiseen juhannusviikonloppuun ei kuulunut kokkojen polttamista, eikä muuta perinteitä, mutta suunnattiin vehkojalle porukoideni ja Nucan luokse. Nuca ja Doula kohtasivat ensimmäisen kerran.

Vein Roki-Luun sisälle ja tervehdin Nucaa. Mörkö odotti Doula-neidin kanssa ulkona vähän sivummalla, ja kun Nucan innostus hieman laantui, otin sen mukaani ulos. Nuca oli suuuupeeeriloinen, kun pääsi kanssani ihan kahdestaan ulos... kunnes huomasi Doulan. "Mätapansinutpiruvie"- raivari meinasi repiä allekirjoittaneen käden irti... Mutta allekirjoittanut myös tiesi, miten Nuca tutustuu/oppii sietämään uusia tuttavuuksia. Mörköä oli ohjeistettu vain kävelemään pois päin minusta ja suoraa huutoa raivoavasta NusaPeestä. Mörkö toimi ohjeiden mukaan, mutta hassu Duula - joka tavallisesti arastelee uhkaavasti käyttäytyviä koiria - yritti väkisin tulla luokseni. Ei se tainnut edes huomata Nucaa, joka edelleen karjui ja riuhtoi kuin mielipuoli. Niille, jotka eivät ole blogia seuranneet taikka Nucaan "tutustuneet" tiedoksi, että tämä karjuminen ja raivoaminen on Nucalle ihan tavallista, epävarmuudesta ja opitusta tavasta johtuvaa toimintaa.

Korjattuani Nucan käytöstä monen monta kertaa, kehuttuani yltiömäisen vuolaasti sen rauhoittuessa ja muutaman kävellyn metrin jälkeen Nuca rauhoittui. Se siirtyi "Mävaanmulkoilensuaepäilevästi"-katseisiin, mutta ei enää yrittänyt syödä Doulaa. Mörkö talutti Doulaa tien toista laitaa, minä Nucaa tien toisella puolella. Nuca rauhoitteli itseään ja välillä varmisti minulta, onhan kaikki ok, eihän tuota karvanallea tarvinnut syödä. Ja ennen kaikkea, eihän karvanalle vaan söisi Nucaa <3. Seuraavaksi Mörkö siirti Deedeen toiselle puolelleen kävelemään, hieman lähemmäksi Nucaa. Sitten minä otin molemmat koirat ja kävely kesti sen verran, että molemmat koirat olivat rentoja ja hyvässä mielentilassa. "Laumakävely" toimii Nucan kanssa, vaikkei se nyt rupeakaan kaveeraamaan kenenkään kanssa ensitapaamisella ;).

Kun "aika oli kypsä", siirryttiin sisätiloihin. Koti - ja Nucan oikea oma reviiri - oli se kohta tässä tapaamisessa, mikä saattaisi katkaista kamelin selän. Ja aluksi olikin kamalan kireä meininki! Ahdas tila ei ole paras paikka yhdelle ahdistuneelle perrolle, joka kärsii itseluottamuksen puutteesta ja nallekoiralle, joka on ennen antanut muille koirille köniin emänsä kannustuksella. Nuca pidettiin aluksi hihnassa ja Doulaakin oli pidettävä, koska se halusi kovasti tulla luokseni "turvaan", mikä ei oikein sopinut, koska Nuca oli ihan vieressäni. Koiria "pyöriteltiin", yritettiin saada koirat ja ihmiset rennommiksi ja varmistella Doulan ja Nucan turvallisuus. Jos Nuca olisi saanut raivarin, D oli varmasti vastannut siihen. Hiljaa hyvä tuli; Nuca sai ensiksi olla irrallaan ja Doula oli minulla remmissä. Doula rauhoitteli minua, itseään ja Nucaa eleillään, muutaman kerran murisi jos Nuca antoi siihen aihetta. Nuca vaan viesti omasta jännittyneisyydestään, muttei ollut hyökkäävä. Lopulta Pikkuveli ja D olivat molemmat irrallaan, Doula minun ja Mörön jaloissa köllöttelemässä ja Nuca hieman ahdistuneena miettimässä, mitä just tapahtui :). Entäs Roki sitten? Tapansa mukaan Rokia ei paljon tälllaiset episodit huolettaneet - se puuhasi omiaan, juoksenteli omia ympyröitään ja olisi halunnut vaan leikkiä :D Ihana Roo<3.
Iltalenkillä sitten käytiin kaikki kolme - Nuca, Roki ja Doula - yhdessä, ja kaikki sujui hienosti. Meidän juhannus kului siis koiramaisissa merkeissä näiden kolmen tyypin kanssa :).

soon-to-be-friends? <3

Lauantaina suunnattiin pitkästä aikaa Sälinkäälle viihdyttämään "vanhuksia"! Koirat tietenkin pakattiin mukaan - Roki piippasi pienellä äänellä jo puolestavälistä matkaa kun tajusi minne mennään ja Doula tuijotteli mietteliäänä ikkunasta ulos. Nuca oli mennyt jo edeltä porukoiden matkassa, ja koetti aluksi vähän rähinöidä Doulalle. Dee otti kuitenkin tilanteen rennosti ja pian koiruudet tulivat taas - välttelevällä tavallaan - juttuun. Nuca ja Roki juoksentelivat ympyrää ja noutivat leluja, Doula taas hurmasi isovanhempani. Doula on muutenkin melkoinen hurmuri; lenkeillä ihmiset monesti jäävät sitä ihastelemaan :). Hauska ja rento päivä, niin immeisillä kuin koirillakin!

Paras pikkuveli <3

Juhannusviikonlopun viimeisenä päivänä, sunnuntaina, suunnattiin Mörön, Rokin ja Doulan kanssa Piilolammille. Tarkoitus oli rauhoittua ja olla keskenään, grillata ehkä vähän ja katsoa, olisiko paikka sopiva koiran uittamiseen. Kaikki muu onnistui, paitsi se uittaminen - lammikko/järvi/mikälie oli heti rannasta äkkisyvää, enkä uskaltanut Rokia sinne päästää. Koirat siis saivat tyytyä laiturilla hengailuun ja makkaroiden vahtimiseen, kunhan ensin saatiin nuotio alulle ;). Rokilla oli ihan omaa kivaa kun se juoksenteli ympyrää nuotiopaikan lähellä, Doula keskittyi paikkojen tutkimiseen ja eväiden vahtimiseen. Viihdytettiin koiria myös olemalla "piilosilla": allekirjoittanut meni piiloon ja Mörkö ohjeisti koiria vuoron perään etsimään. Roki oli tietysti aivan liekeissä ja Duulakin syttyi pikkuhiljaa. Oli melko vilakka ja vähän kurja keli, joten kun koiria oltiin viihdytetty ja eväät syöty, suunnattiin taas moikkaamaan Nucaa. Nucan kannalta on parasta, että se näkee aluksi Doulaa mahdollisimman tiheästi, ettei uusi tuttavuus pääse "unohtumaan"; Nuca aluksi taas rähjäsi Doulalle, mutta muisti nopeasti miten neidin lähellä käyttäydytään. Kyllä niistä pian ystävät tulee!

 

 

Dee & Mörkö

Juhannuksen jälkeen arki pyörähti tavalliseen tapaansa käyntiin - töitätöitätöitä, omia toko-treenejä erityisesti Roon kanssa (alan olla siihen aika tyytyväinen ;)), koirien löysien vatsojen "hoitoa" (saivat ensimmäistä kertaa broilerin selkää lihaisina luina), lenkkeilyä ja flunssan kourissa oloa - ja sitten tuli vastaan taas viikonloppu, johon liittyi juhlaa. Mörön sukulaisilla oli 120v-pippalot, johon myös koiruudet pääsivät mukaan! Mörkö käveli allekirjoittaneen työpaikalle, jossa koirat punnittiin - Roki 19kg 800g, Doula about 20kg - ja sieltä suunnattiin suoraan juhlapaikalle, joka oli Rokin onneksi järven rannalla. Pikkukoira pääsi vihdoin uimaan! Kamera oli kyllä mukana, mutta en muistanut ollenkaan kuvailla... Koirien kannalta pippalot voisi kuitenkin tiivistää näin: saivat grilliherkkuja, juosta ja vaellella vapaasti, Roki ui ja lapset leikittivät sitä, Doula hurmasi kaikki ihmiset, ja molemmat saivat hyvää ylämäki-treeniä, sillä juhlapaikka oli kivikkoisessa rinteessä/mäessä. Roo kävi kierroksilla koko päivän ja Dee puolestaan oli muuten vain tsippi päivän päätteeksi. Immeiset siirtyivät vielä "jatkoille", jotka taas koirien kannalta tarkoittivat sikeitä unia (Doullalle uudessa) kyläpaikassa. Seuraavana päivänä sitten otettiinkin ihan rauhallisesti ;).

seikkailija-koira Roo <3