Enemmän duoo ku sooloo.



Ehkä se on sitten pakko myöntää: syksy on tullut. Ja se on tuonut kurakelit mukanaan; tuntuu, että joka lenkin jälkeen saa olla koiria jynssäämässä suihkussa. Onneksi on ollut muutama aurinkoinenkin päivä, ettei liikaa tympäise. Ja niin, pojat jaksaa aina piristää :)

Pentutoko-kurssi on nyt käyty, kurssikerrat tuntuvat menevän hujauksessa. Meillä on Rokin kanssa vielä yksi paikkaus jäljellä, mutten ole varma pidetäänkö sen jälkeen pieni paussi tokoilusta vaiko eikö. Tokot meillä on ulkokentällä, joten pakkasen ja lumen tullessa voi olla hankalaa treenata. Katsellaan katsellaan, hirmuinen into olisi kuitenkin treenailla! Agilityn alkaminen siirtyikin muutamalla viikolla eteenpäin, joten agikentille ei olla vielä päästy.
Pentutokoilemassa ollaan hiottu vanhoja juttuja ja opittu uutta. Uusina juttuina on tullut eteen mm. hyppy ja seisominen, sekä luoksepäästävyys. Hyppy-seisoo-liikesarjan Roki hiffasi oikeastaan kolmen kerran jälkeen; on se fiksu nappula ;) Luoksepäästävyydessä Roki on ollut rauhallinen nampan harhauttamana. Perusasento on omasta mielestäni parantunut meillä hirmuisesti: useimmiten Roki tulee täysin suoraksi sivulle ja vieläpä monesti oikeaan kohtaan (ennen se meinasi hilautua liian eteen tai jäädä liian taakse), jes! Seuraaminen on Rokilla edelleen intensiivistä. Rokin luoksetulo oli aluksi verkkaista löntystelyä ja toivoinkin siihen enempi vauhtia… nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen, Roki nimittäin meinaa tykittää joka kerta suoraan minua päin ^^ Joten seuraavaksi pentusen pitää oppia hidastamaan hiukan aikaisemmin. Maahan meno ja siinä pysymistä ollaan treenailtu myös kurssilla, ja Roki suoritti puolivahingossa kahden minuutin paikallaan makuun muutama viikko sitten :D

Joten, mitä Roxette onkaan oppinut kahdessa kurssissa:
ü  perusasento
ü  seuraaminen
ü  istuminen
ü  odottaminen (paikallaan pysyminen istuen ja maassa maaten)
ü  eteen meno
ü  maahan meno (liikkeestä ja paikallaan)
ü  oikeaoppinen luoksetulo (vieläkin petrattavaa suoraan perusasentoon tulossa)
ü  hyppy
ü  seisominen (vielä treenattava)
ü  herkkuansojen sivuuttaminen :D
ü  jonkin verran noutamista
ü  olemaan rauhassa muiden tehdessä hommia
ü  kuuntelemaan minua ja keskittymään ohjaukseeni

Vielä meillä on hurrrrjasti treenattavaa, mutta olen Rokiin älyttömän tyytyväinen, se on ihana ja reipas treenikaveri :) Allekirjoittanutkin on oppinut paljon uutta ja on saanut runsaasti pohdittavaa!


Viime lauantaina oltiin uudella pentukurssilla paikkaamassa yhtä poissaoloa. Kurssin vetäjä oli sairaana, joten pidettiin ns. ”koiran hallitseminen koirankielellä”-päivä (nimesin siis kurssikerran itse näin ^^). Kurssilla oli kaksi pienenpää pentua, vanha tuttu kurssikaveri ja Roxy. Mentiin metsään ja tarkoituksena oli päästää koirat ensin yksi kerrallaan irti ja hallita oma koira sen ollessa irti. Eli tänne-käskyllä koiran – luonnollisesti – tulisi tulla mukisematta luokse. Tämä ei tosiaan ole Rokin vahvin laji, mikä onkin itsenäni harmittanut. Roki oli ensimmäinen irti päästettävä huligaani ja se pinkoi vapaa-sanan kuultuaan tutustumaan toiseen pienemmistä kurssilaisista (jännä miten sitä itse osaa arvioida ne koirat, jotka kiinnostavat omaa koiraa; tiesin heti, että Roki menee juuri kyseisen pennun luokse). Toiset pennut olivat siis vielä kiinni remmissä, mutta pennut saivat leikkiä keskenään. Ja sitten… piti kutsua Roki luokse… Eikä sillä ollut mitään vaikutusta ^^ Toinen korva taisi liikahtaa minua kohti, mutta muuten se jatkoi peuhaamista toisen pennun kanssa. Sain kolme mahdollisuutta murahtaa pennulle, että perskele olen tosissani. Tänne-käskyn sai myös toistaa muutaman kerran. No, eipä Roki tullut :D Ohjeiden mukaisesti pingoin pennun kiinni, ärähdin ja otin wanna-be puruotteen sen pään seutuvilta. Tämä on siis alistamista ja dominointia, eikä minusta mitenkään huonolla tavalla (noilla sanoilla kun on monille ihmisille huono kaiku). Koiran on pakko tulla kutsuttaessa, vaihtoehtoja ei ole. Näin pienelle koiruudelle kannattaa tehdä alusta asti selväksi, että tänne-käsky tarkoittaa aina ja maailmaan tappiin luoksetuloa, tilanteessa kuin tilanteessa. Koiraemokin ojentaa pentujaan ei-toivotusta käytöksestä, eikä se tee sitä väkivallalla, vaan koirankielellä. Pennun tuli jäädä aloilleen maahan (alistuneena) oikeaan mielentilaan, vaikka irrotin otteeni. Jos se nousi liian aikaisin, toistin korjauksen. Jos tämä on tehty oikealla energialla ja koiralle on mennyt viesti perille, sen tulisi seurata ihmistä kun ihminen kääntyy ja kävelee pois. Roki ei toiminut näin ensimmäisellä kerralla… :p Kaiken kaikkiaan jouduin ojentamaan Rokia kolme kertaa, ja sitten se tulikin 100% varmuudella luokseni, vaikka sillä olisi jäänyt leikki kesken muiden pentujen kanssa. Aaltoja! :D Kävelin itse ristiin rastiin metsässä ja Roki piti minua jatkuvasti silmällä. Jos menin liian kauas, se piti ihan itse huolta siitä, että pysyi matkassani. Ihanata :) Tämä oli meille hurjan tarpeellinen harjoitus ja olin super tyytyväinen Rokiin. Tätä jatketaan!

  
Nucalle sen sijaan sattuu ja tapahtuu. Ensin sillä uusiutui (jälleen kerran) silmätulehdus. Noin pari viikkoa se sai tippoja, ja silmä onkin ollut nyt kunnossa. Viime viikonloppuna sille kävi uusi kommellus. Käydään usein viikonloppuisin hyvinkäänkylässä rennolla metsälenkillä – jossa pojat saavat kulkea vapaammin, Nuca flexissä, Roki liinassa – ja Nuca sai heti lenkin alussa jonkun immelmannin. Jotenkin se sotkeutui sekä flexiin että liinaan, ja kaatui törmäten minun jalkoihini. Selvitin sotkun ja Nuca kiersi kehää kroppa matalalla ja vinkui :/ Jalat sillä näytti olevan kunnossa, mutta häntä/peräaukko taisi saada jonkinmoisen tällin. Raukalla anaalirauhasetkin paksahti niin, että oli koko takapää sotkussa… Häntä ei vaikuttanut olevan pahasti vahingoittunut, ja hetken kävelyn jälkeen – kun säikähdyksestä selvittiin – Nucan ilme oli jo pirteämpi. Häntä roikkui edelleen, mutta muuten Nupsu oli kunnossa. Voihan Nugetti :/ Tällä hetkellä häntä on jo parempi, eikä Nuca sitä arastele, mutta ei se vieläkään pelitä täysin normaalisti. Nucalla oli joskus pienenä vesihäntä, ja tuo näyttää hiukan samalta… Täytyy siis taas vierailla lääkärissä, jos ei paremmaksi mene.


  Muuten meillä menee oikein mukavasti :) Roki on oppinut kävelemään hihnassa kauniisti (tietenkin se välillä ”hairahtaa”, mutta pääsääntöisesti menee hyvin), ja Nuca on mielestäni räyhännyt muille kansalaisille vähemmän, kuin yleensä. Itsekin olen taas tottunut ulkoiluttamaan kahta koiraa samaan aikaan ja lenkit sujuvat yleensä mutkattomasti.
 Ja kuten tavallista: poijjaat ovat parhaita ;)


karvaherneitä ^^


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran akuutti ripuli

Te amo tanto.

Treenisuunnitelmat