You'd wake me up and kick me out of bed at 3 am.

Onpas taas blogissa vallinnut hiljaisuus… Mutta heti alkuun pieni hehkutus: jee, Rokilta irtosi kulmahampaat tällä viikolla! Ehdin jo suunnitella soittavani eläinlääkäriin ajan kulmureiden poistoon, kun uudet alkoi kasvaa edellisten eteen. Hampaita kuitenkin löytyi joka päivä jostain, eli ne lähti kolisemalla, joten ajattelin odotella vielä muutaman päivän kulmureiden lähtöä, ja lähtihän nekin sitten viimein :) Rokilla alkaa siis olemaan pian ihka uusi purukalusto, muutama poskihammas vielä irtoamatta.

Toinen hehkutus: Jee, Roki on innokas ekaluokkalainen. Muutaman kerran ollaan nyt pentukurssilla käyty (kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin), ja mukavata on ollut :) Viime viikon keskiviikkona harjoiteltiin seuraamista (ja koordinointia pujottelun merkeissä) ja noutamista. Seuraamisessa Roki sai kehuja intensiivisyydestä ja noutokin sujui ihan mukavasti. Yleensä Roki noutaakin kivasti kotipihassa, mutta pihan ulkopuolella tahtoisi joskus vähän lällätellä. Näitä ollaan siis treenattu joka päiväisten temppuiluiden lisäksi! Eilen harjoiteltiin ”nakkiansan” sivuuttamista: tötteröistä tehtiin iso neliö ja reitin varrella oli makkarakasoja ja ihania leluja, joista koiran piti kulkea ohi ahmimatta kaikkea suuhunsa. Eli pääsääntöisesti ihan kontaktin säilytystä ohjaajaan. Roki oli aluksi into pinkeenä ”Jeee, täällä on ruokaa ja leluja ihan vaan mua varten!” Ihan hienosti Roki sivuutti taivaalta pudonneet lahjat muutaman korjauksen jälkeen ja sitten se kehitteli pienessä päässään uuden taktiikan: jos kulkee puolihuolimattomasti kuono maata viistäen – ihan vaan jotain olematonta haistellen – voi jättäytyä taakse ja sitten hilautua kohti herkkuja. Yritin olla kiinnostavampi, kuin yksikään makkaraläjä, ja lopulta Roki sitten luovutti ja säilytti kontaktin paremmin. Lopuksi treenattiin luoksetuloa (oikeaoppista…) ja perusasentoa. Menin sitten ohjaajalle sanomaan, että Roki odottaa paikallaan ihan kiltisti (yleensä se napottaa ihan ilman käskyäkin esim. takapihan portilla ja pällistelee maailmaa), joten kokeiltiin koiran jättämistä (odota-käsky) ilman hihnaa ja sitten luoksetulo (ohjaajan eteen ja istu). Tässä vaiheessa nakkiansat oli kerätty pois, mutta lelu olivat kentällä ihan vain pentuja odottamassa. Jätin Rokin ja anelin hiljaa mielessäni, että se myös pysyy siinä… ja pysyihän se! :) Odottelin efektiä Hei, kato perhonen, mutta Roki piti minua tarkasti silmällä. Kutsuin luokse ja Roki lönkytteli tulemaan. Omasta hatarasta ohjaamisestani jäi vähän kauas istumaan, eikä ollut ihan suorassa minuun nähden, mutta seuraava kerta menikin heti paremmin, kun äkkäsin peruuttaa. Toisella kerralla Roki myös tuli reippaammin luokse (mikä tuntuu hassulta sanoa ääneen, kun on tottunut Nucaan, joka tulee aina tuhatta ja sataa niin, että kauhulla odottaa törmäystä). Kolmannella kerralla koira jätettiin odottamaan, otettiin etäisyyttä, kutsuttiin luokse eteen istumaan ja siitä sivulle. Muutaman kerran jouduin ottamaan uudestaan perusasentoon menon, koska en osannut itse vääntäytyä niin hankalaan asentoon, että Roki olisi tullut oikein vierelle. Lisäksi minun pittää treenata oikea ranneliike, jotta Roki oppii istumaan suoraan vierelle, ei peppu kaakkoon. Kivaa oli ja muutama ahaa-elämyskin saatiin aikaan!

Rokilla alkoi jälki-kurssi viime lauantaina. Itse en pystynyt kurssille osallistumaan, koska useimmiten olen viikonloppuisin töissä ja kurssi on minulle hankalaan kellonaikaan :p Meitin äitee oli kuitenkin innokas lähtemään Roxeten kanssa kursseilemaan! Aluksi oltiin ajateltu, että äiti osallistuisi Nucan kanssa, ja minä Rokin, mutta nyt mennään näillä. Kurssin ensimmäisellä tunnilla olivat käyneet teoriassa läpi jälki-työskentelyä ja opetelleet sitten jälkeä tekemään ja koiraa ohjaamaan. Rokilla oli kestänyt jonkin aikaa hoksata jutun juju, eikä se kuulemma ollutkaan niin luonnonlahjakkuus, kun oltiin pienissä päissämme luultu :D Tällä viikolla tehtiin sitten kotona lyhyt jälki tutulle kentälle (jotta Roki saisi treeniä ja minä näkisin, miten homma toimii): Roki seurasi jälkeä hyvin, jätti muutamat namit välistä, mutta löysi pisteestä A pisteelle B. Uudistettiin jälki ja toisella kerralla pentu seurasi sitä keskittyneemmin. Rokista tulee vielä hyvä jälkikoira ;)

Pennun (voihan sitä vielä kutsua pennuksi…? :’D) sisäsiisteydestä sen verran, etten edes muista milloin Roki olisi tehnyt tarpeensa sisälle! Ja tosiaan meillä immeisillä on kaikilla työt, missä pitää käydä, joten Roki on todistanut pystyvänsä pidättämään sen neljä/viisi tuntia, jos tarve vaatii.

Ja jottei nyt ihan pelkästään Roki-linjalla pysytä, täytyy mainita Nucankin kuulumisia. Nuca treenailee tuttuun tapaan tokoa ja agia, on hömppä ja opettelee sietämään Rokia enemmän :) Poikien kanssa ollaan tehty yhteislenkkejä edelleenkin päivittäin (ei mitään pitkiä), ja olen tullut siihen tulokseen, että ehkä katsoin asiaa vähän väärältä kantilta Rokin ollessa pikkupentu. Puhuin silloin, että Nuca kaipaa sitä omaa rauhaa ja omaa tekemistä perheenjäsentensä kanssa, mutta nyt tuntuu siltä että Nuca tarvitsee ennemminkin aikaa Rokin JA omien immeistensä yhteistä aikaa. Tietenkin Nucan kanssa tehdään niitä kivoja kahdenkeskisiä juttuja edelleen, mutta olen yrittänyt pitää Rokia vähän enemmän kuvioissa mukana. Ollaan parin viikon aikana käyty metsälenkeille kolmistaan, Nuca irrallaan ja Roki liinassa feikki-irrallaan. Poijjaat ovat myös oppineet olemaan auton takahutlarissa yhdessä, ja se sujuu oikein hyvin! Nucan annetaan nykyään itse komentaa Rokia enemmän, jos pentu hyppii silmille – tiettyyn rajaan asti. Nuca ei ole yhtään alfauros-tyyppinen, joten Roki härnää ja härnää isoveljeä niin pitkälle, kunnes ihminen puuttuu asiaan – koska Nuca ei sitä tee. Tulevaisuudessa Nuca varmaan sanoo jo sen kovan sanan, mutta vielä sitä ei ole kuulunut. Yleensä ei ole ollut tarvetta puuttua koirien väleihin, mutta pitää yrittää löytää tasapaino: jos Nucaa ei olla joka kohdassa auttamassa ja puolustamassa, se oppii kyllä sanomaan Rokille jämäkästi, milloin riittää. Sitten taas jos tilanne kärjistyy, eikä Roki anna Nucan olla sekuntiakaan rauhassa ja puree liian kovaa, ihminen tukee Nucaa. Pääsääntöisesti pojista on iloa toisilleen ja ”vanha herra” Nucakin oikeasti tykkää Rokista, vaikka esittää joskus muuta ;) Nykyään pojat nukkuvat aika ajoin vierekkäin (mitä Nuca ei aikaisemmin pystynyt sulattamaan), ja jopa päällekkäin ^^. Jei!

Mikael 1v. ja Nuca 3v.

Loppuun vielä yksi vanhempi kuva, kun kuvattomat postaukset eivät ole kenenkään mieleen. Eli kuvassa serkkuni poika Mikael, joka oli meillä hoidossa jokin aika sitten. Nucahan ei oikein välitä lapsista... mutta Mikaeliin Nuca suhtautui rauhallisesti ja kuvassa Nuca hoitaakin omaa osuuttaan lapsenvahtina :) Yleensä lapset ovat Nucasta liian nopealiikkeisiä, kimakasti puhuvia olentoja, joita täytyy kyräillä kulmakarvojen alta. Kuva siis olkoon todistusaineistoa: Nuca tulee juttuun muksujen kanssa ;)