Koiruuksia

Sellaiset blogit, joiden jokaisen postauksen alussa pahoitellaan sitä, ettei olla ehditty päivittämään, tympäännyttävät melko helposti... Siitä huolimatta: viimeisimmästä postauksesta on taas aikaa. Viime viikko oli melkoista hulabaloota, eikä muutenkan inspis oikein iskenyt blogin päivityksen suhteen. Viime viikon tiistaina hermoiltiin "yksin kotona 2" aiheuttamia tuhoja, joita ei sitten lopulta tullutkaan. Allekirjoittaneen piti mennä sairaalaan sormen kontrollikäynnille, ja pojat jäivät keskenään kotiin (porttien taakse omiin huoneisiinsa). Sairaalassa vierähtikin sitten vähän reilu kaksi tuntia (yllätys...?), tuloksena vielä kuukauden sairaloma. Toisaalta tämä sormen tohelointi sattui hyvään saumaan, koska nyt olen kotona Rokin kanssa ja on voimia tehdä sen kanssa paaaljon enemmän, kuin muuten tekisin. Mutta sellaiselle ihmiselle, jonka polla ei tahdo kestää näin pitkää vapaata töistä, sairasloma on välillä vähän... tuskaa. Yllätykseksi pojat olivat olleet yksinään ...

 minä & Sanni  Ajattelin naputtaa blogin piristykseksi postauksen omasta koirahistoriastani ja koirista, joilla on ollut suurimmat vaikutukset minuun. En luettele vuosilukuja ja tiukkoja faktoja, vaan koitan kuvailla millaisia tyyppejä nämä koirasankarit ovat/olivat. Olen aina ollut ”koiraihminen”, koirat ovat olleet suuriosa elämääni. Ne ovat olleet ystäviä, keskipisteitä ja henkireikiä. En ole koskaan ollut himoharrastaja, näyttelyhullu tai asiantuntija; vain koiraihminen. Koiran luonnollinen käytös kiinnostaa minua eniten; miten se toimii, ja miksi. Ensimmäiset koiratuttavuudet muodostuivat sukulaisten koirista, niitä seurasivat hoitokoirat, jotka lopulta valmistelivat minua siihen omaan koiraan, Nucaan. Monesti ihmiset tekevät edesmenneistä koiristaan superkoiria, joissa ei ollut vikoja ja jotka toimivat kuin ihmisen mieli. Niinhän se menee, että aika kaunistaa muistot. En kuitenkaan halua tehdä vanhoista koiratuttavuuksistani supersankareita, koska melkein jok...

Huh hellettä - vaikkei tätä varmaan ammattilaiset vielä helteeksi kutsukaan. Koiruuksillakin on kunnon hiki, tuossa ne pötköttelee lattialla tuulettimen vieressä ^^ Onneksi äkkäsin trimmauttaa Roksun jo aikaisemmin, ja Nucakin pääsee karvoistaan heti ensi viikolla. Tiistaina vietettiin Nucan ja Katin päivää. Minulle itsellenikin on tärkeää viettää vielä Nucan kanssa aikaa ihan kaksistaan, ja Nuca tuntuu nauttivan kahden keskisestä ajasta. Roki vie roppakaupalla aikaa, enkä pane sitä pahakseni, mutta Nuca on kuitenkin ollut talon ykkösmies kolme vuotta ja tulee olemaankin. Ehkä tässä ajatusmaailmassa on hiukkasen inhimillistämistä seassa; eihän koiraa tarvitse, eikä pidäkään hellitellä 24/7. Nucalla on kuitenkin aktiviteetit (jotka ovat osa hellyyttä ja rakkautta), kuri ja järjestys (jotka samoin ovat myös rakastamista) kunnossa, joten mielestäni ansaitsee myös sitä "ihmismäistä" hellyyttä. Ja Nuca on tottunut sitä saamaan, vaikkei kuitenkaan joka minuutti vuoden jokaisena p...

Voihan kehveli. Roki a.k.a Rogetti Rolli on tässä muutaman viikon sisään oppinut hyppäämään sohvalle ja sängylle, aika etevä vesseli. Meillä siis koiruus saa tulla sekä sohvalle, että sänkyyn - luvan kanssa tietenkin. Rokilla oli tässä "luvan kanssa" tulemisessa hieman sulateltavaa; poika oli sitä mieltä, että kun kerran oppi näinkin elintärkeän taidon, sitä pitäisi harjoittaa ihan oman mielen mukaan ^^ Ensimmäisenä iltana, kun Roki oli juuri oppinut tämän mestaritaidon, kielsin sitä loikkaamasta kanssani samaan punkkaan. Pentu napitti surkeilla silmillä ja vinkui. Kun en reagoinut sen suuremmin, Roki komensi haukkumalla. Kun kielsin, pentu mietti hetken ja päätti kiellosta huolimatta loikata sänkyyn - kolme kertaa. Joka kerta sai pentunen lähdot, ja tyytyi sitten lopulta omaan petiinsä. Sinnikäs ipana :) Seuraavana iltana hyväksyi korkeamman tahon - eli minun - määräyksen mukisematta, ja mulkoili minua pedistään hyvin tyytymättömän näköisenä, ollen kuitenkin hiljaa. Ma...

Viime viikko oli melko hiljainen poikien osalta. Sain sormesta tikit pois tiistaina ja otin poikien kanssakin aika rauhallisesti koko viikon. Mitään ihmeellisyyksiä ei touhuttu, tavallisia koirankujeita vain. Roki on kasvanut melkoisesti (painoa en osaa taaskaan kertoa, lahopää kun ei muista ostaa niitä pattereita vaakaan...), pikkupoika on ainakin kaksinkertaistunut siitä, kun tuli kotiin! Rokin kalloon on taottu käytöstapoja, ja nopeana oppijana poika käyttäytyy (ainakin omasta mielestäni) koko ajan paremmin. Ei Roxette mikään huligaani ole ollutkaan, mutta tietyissä asioissa osaa käyttäytyä jo "aikuisemmin", kuten lahkeessa roikkumisessa ^^ Superpentu <3 Perusasioista harjoitellaan Rokin kanssa tällähetkellä ahkerasti maahan menoa ja jättämistä (esim. leluista irrottamista). Hihnassa Roki kulkee ihan hienosti, tottakai se on vielä hakusessa, eikä pennulta voi vielä suurempia taitoja vaatia. Kunhan ei vedä, eikä mielellään mene ohitseni, ne on Rokin - ja Nucan - per...

“ I always say my way is not the only way. It’s just an option, not the only option ”.   - Cesar Millan - Huom! Tulossa piiitkä päivitys:  Tiistaina oli aika mennä katsastamaan Cesar Millanin live show, jota oltiinkin jo odotettu. Ilta oli hyvä ja uusia asioita laitettiin mietintämyssyyn. Olen seurannut Millanin ohjelmaa telkkarista jo pidemmän aikaa, muutama kirjakin löytyy kirjahyllystä. Silti, vaikka arvostan Millanin työtä, en niele kaikkea pureksimatta. Maailmassa on monia koirankouluttajia sun muita eksperttejä, mutta loppupeleissä päätän itse miten koirien kanssa toimin. Minulla on oma ”tyyli”, joka tulee selkärangasta, ei ”näin koulutat koirasi”-kirjoista. SEY:n järjestämän ”kohun” vuoksi sanottakoon, että en kannata, saatikka käytä sähkö- tai piikkipantoja; minusta ne voitaisiin kieltää jokaisessa maailman kolkassa. Koirat ovat eläviä olentoja, niihin ei mielestäni pitäisi koskaan kohdistaa minkään sortin väkivaltaa – ei henkistä, ei fyysistä. Ihminen on ...