'Cause all of me, loves all of you.

Koiria, koiria, koiria! Jo useampi viikko on sujunut hyvin koiramaisissa merkeissä, kiitos koirien hyvän olon tuvassa tapahtuvan työssäoppimisen. Käykää kurkkaamassa: Hurttia&Huumoria :).
RooRoo ja Neiti D ovat myös päässeet mukaan koiratouhuiluun: Roki on mm. ollut mukana ohituskurssilla, rallytokossa, amerikanakitojen kimppalenkillä ja pääsipä se "onnettareksi" H&H:n facebook-arvontaankin! Doula on saanut kursseilla arvokasta sosiaalistumista ja itsevarmuutta toisten koirien seurassa. Tyttö on ollut pätevöitymässä mm. hajuntunnistuskurssilla, ohituskurssilla ja näyttelyyn tutustumiskurssilla. Emäntäotus onkin sitten saanut paljon uusia kokemuksia ja oppeja jos jonkilaisilla kursseilla, ihan mahtavaa :)

Omien kiireiden vuoksi pikkuveli-Nucan näkeminen on jäänyt harmittavan vähäiseksi. Syyslomalla kuitenkin Nuca pääsi meille oikein yökylään <3. Poitsu oli aika intopinkeinen ja puuhasteli tyytyväisenä esim. luuprojektien parissa. Lenkit tämän kolmikon kanssa sujuu itseasiassa yllättävän hyvin! Tietenkin koiruudet tuppaavat mennä solmuun, hetkittäin yksi vetää, toinen on nenä kiinni maassa ja yksi piipittää että eikö mentäis jo. Mutta yksilölliset ominaisuudet huomioiden, ihan hyvin noiden kanssa sujuu :) Roki kun on 600 kulkeva intoperronen, Doula harkitsevainen ympäristön tutkailija ja Nuca remmirähjäävä otus... Erityisesti allekirjoittanut tarvitsee harjoitusta, jotta voisi tulla mestariksi tässä asiassa :D.

näin helposti saa laadukkaita kuvia tästä kolmikosta!

Syyslomalla piipahdettiin myös eläinlääkärin vastaanotolla. Doulalle laitettiin rokotukset ajantasalle ja pahaa aavistamaton Roki päätyi veitsen alle kastroitavaksi. Roki on aina ollut mallikelpoinen mies, sillä ei ole ollut mitään "häiritseviä" urosmaisia käytöksiä. Tai no, Doulan tultua Roo alkoi pullistella enemmän vastaantuleville koirille, olihan sillä nyt ihan oma nainen matkassa. Mutta ainoa syy Rokin kastraatiolle oli yksinkertaisuudessaan se, etteivät ne Doulan kanssa alkaisi pentuja tehtailemaan. Doulakin on tarkoitus steriloida jossain vaiheessa.

Molemmat koirat menivät reippaasti eläinlääkärille, mistä allekirjoittanut luonnollisesti ilahtui. Roki on aina mennyt mielellään lääkäriin. Häntä heiluu ja iloiset silmät etsivät potentiaalisia rapsuttajia. Poitsun hyvä tuuli tarttui myös Doulaan, joka tallusti reippaana vastaanotolle. Katsotaan seuraavalla kerralla, suhtautuuko Roki yhtä kevyesti enää eläinlääkäreihin...
Roki jäi torkkumaan ja odottamaan leikkausta, kun me Mörkön ja Duulan kanssa suunnistimme Sälinkäälle. Doula ei ihmetellyt Rokin taikka Nucan puuttumista, vaan leikki yksinään täysin rinnoin :). Kun immeiset joivat sisällä kahvia ja lörpöttelivät, D harjoitteli autossa odottamista (eikä suinkaan taiteillut itseään etupenkille heti kun silmä vältti...). Kahvittelun jälkeen kurvailimme takaisin Hyvinkäälle noutamaan Kennelrehun autolta uuden satsin raakaruokaa koiruuksille. Doula oli luonnollisesti pätevänä laadunvalvojana mukana ;). Hurautettiin kotiin, ahdettiin eväät pakastimeen ja veimme Doulan hoitoon Mörön vanhemmille. Ja sitten kaahotettiin takaisin Mäntsälään noutamaan Potilas Palliton. Melkoista suhailua...

Pieni & Musta könysi haparoivin jaloin häkistä heti kun näki emäntäotuksen. Raasu oli vielä tokkurainen, mutta käveli määrätietoisesti ulos lääkäristä. Kaappasin sen ulkona syliin ja se pääsi takapenkille "mamman" kanssa matkustamaan. Kotosalla Roo peiteltiin omaan petiinsä ja allekirjoittanut piti sille seuraa kun toinen nukkui lääkehuurujaan pois. Heräillessään Roki oli selvästi hämmentynyt ja jalkovälikin alkoi kipuilla sitä mukaa kun lääkkeet alkoivat kadota sen elimistöstä. Illalla vein poitsua puskapissalle ja se sai vähän ruokaa, joka maistui hyvin. Yö olikin sitten lähes kokonaan valvomista: itse nukuin lattialla koiruuden kanssa ja koiruus kaipasi selvästi läheisyyttä ja hieman rauhoittelua. Seuraava päivä oli hieman reippaampi, mutta Roo oli (kerrankin) rauhallisella tuulella. Jalkoväli selvästi häiritsi sitä ja tötterö päässä oli ikävää olla. Mutta kyllä se siitä :).

Potilas Tötteröpää leikkauksesta kotiutuneena<3

Nyt - pari päivää leikkauksen jälkeen - Roki on jo tottunut olemaan Potilas Tötteröpäänä. Häiritsevintä on selkeästi se, ettei lenkkeily ole läheskään niin pitkäkestoista kuin tavallisesti ja se, ettei luita oikein pysty järsimään tötsä päässä. Yllättävän rauhallinen tuo otus vielä kuitenkin on - toistaiseksi. Ja yllättävintä kyllä, Roki hakee enemmän huomiota Möröltä! Parina viimeisimpänä iltana poitsu on oikein hakeutunut Mörön viekkuun ja on nukahtanut siihen. Ihan huippua!