Sinussa on valo, sinussa on yö, sinulla on sitkeä sydän, joka lyö.

Voihan lumi, minne katosit? Yhden yhtä kuvaa en lumesta saanut, vaikka Roki järjesti tasaisin väliajoin lumishown. Ja nyt on taas masentavan harmaata ja liukasta ja pimeää. Plääh.

Eli iloisia juttuja kehiin! Rokin koulu-tokot on tokoiltu ja uusi into koko touhuun syttyi kurssilla. Roki on niin täyttä mahtavuutta, sen kanssa voisi päästä vaikka mihin! Ihan uuden uutukaisina asioina kurssilla tuli vastaan ruudun opettelu ja tunnari. Lisäksi hiottiin jo Roon osaamia asioita, mikä tuli todellakin tarpeeseen. Kurssin loputtua Roki on about viikottain vieraillut koululla muuten vain; se tykkää olla paikassa, mistä löytyy aina potentiaalisia rapsuttajia ja koirakavereita ;).

Tällä viikolla käytiinkin luokkalaisten porukalla Onnentassussa uimassa. Mukana oli Rokin ”tyttöystävä” ja kolme pienempää otusta, joista kaksi on vielä koiralapsia. Koiria uinnin saloihin oli opastamassa uittaja, joten homma alkoi heti laakista sujua. Kaikilla koirilla oli turvallisuussyistä pelastusliivit (ja Rokin ”sukelluksia” katsellessa totesin niiden olevan tosiaankin tarpeen :D). Ensin koiruudet ui yksi kerrallaan uittajan kanssa, sitten sikin sokin pareittain, ja siitä eteenpäin Rokin luotettiin osaavan uida yksin. Ja uihan se! Roo on siis aiemmin uinut yhden kerran ihan pentuna, joten en yhtään tiennyt olisiko se samanlainen hukuttautuja, kuin Nuca. Mutta Roki ui tosi hyvin, oli ihan liekeissä :). Sai hakea palloa ja polskutella menemään. Pitikin sitten uintireissun lopulla ottaa käskysanat käyttöön, ettei koira hyppisi altaaseen kuin päätön kana…


Sitten ikivanhaan liikuntapäiväkirjaan, jonka rustaamisesta tuntuu olevan ikuisuus. (Blogia olen yrittänyt kovasti päivittää, mutta läppärin ollessa niin yhteistyöhaluton, että halu heittää se parvekkeelta alas kasvaa kasvamistaa, olen odotellut tilaisuutta päästä päivittämään vehkojalla – ah, vanha kunnon pöytäkone!). Eli alkuperäinen haaste löytyy täältä: Rähinäryhmä. (huom! kuva on samaten tuolta blogista!) Kannattaa muutenkin silmäillä tuota kyseistä blogia, itse myönnän jääneeni vähän koukkuun :D.

Ja tässä Rokin jälkijunassa tuleva liikuntapäiväkirja marraskuulta:

Ma 18.11.2013

ü  aamukierros 10min.

ü  päivälenkki Nucan kanssa 1h, sisälsi irrallaan oloa. Lenkin jälkeen kongin tyhjennystä.

ü  iltalenkki 15min.

ü  iltapissitys.

ü  plus+ appilassa oleskelua & Capun ja Nucan kanssa leikkimistä.

Ti 19.11.

ü  aamukierros 15min.

ü  tokoilua koulussa 1h.

ü  päivälenkki noin 1h Nucan kanssa + ”luuaktiivi” (vanha putkiluu täytetty makkaralla).

ü  iltalenkki 15min.

ü  iltapissitys.

ü  plus+ leikkiä Nucan kanssa.

Ke 20.11.

ü  aamukierros 15min + luuaktiivi

ü  päivälenkki noin 50min.

ü  iltalenkki 15min.

ü  iltapissitys.

ü  plus+ leikkiä Nucan kanssa.

To 21.11.

ü  aamukierros 15min. + luuaktiivi.

ü  pissa-kakkalenkki 15min. Capun kanssa ja leikkimistä Capun kanssa.

ü  hölkkälenkki noin 1h (irrallaan lähes koko ajan).

ü  iltalenkki 20min.

ü  yleensä torstaisin oli tokoa, mutta tämä pv oli poikkeus.

Pe 22.11.

ü  aamukierros 10min.

ü  koulussa oloa, leikkiä muiden koirien kanssa ja puuhailu klo. 8-12.

ü  päivälenkki noin 1h Nucan kanssa (”mäkitreeniä” ja vapaana oloa) + Nucan kanssa leikkimistä.

ü  iltalenkki 20min

ü  iltapissitys.

ü  plus+ autoilua.

La 23.11.

ü  aamukierros 20min.

ü  autoilua ja kytäjällä oloa 14-17:30 (leikkiä, irrallaan oloa, noudon treenaamista).

ü  iltapissitys 15min.

24.11.

ü  aamukierros 20min.

ü  pissa-kakkakierros 10min ennen kauppaan lähtöä + luuaktiivi.

ü  lenkki reilu 1h (suurin osa irrallaan) + leikkiä

ü  autoilua vehkojalle + leikkiä Nucan kanssa.

ü  iltapissitys.

Mikä nyt on vähän ja mikä paljon? Toisina päivinä tuolla viikolla tuntui, ettei aika (ja joskus energia) riitä sitten millään, toisina tuntui että virtaa riittää kuin pienessä eläimessä. Tuohon ”päiväkirjaan” olen siis ottanut mukaan myös Rokin ”elämän sisällön” – se on minusta aivan yhtä tärkeä asia kuin liikunta! Tällaista kirjaa voisi pitää aina tasaisin väliajoin, ihan vain nähdäkseen, miten paljon sitä todella tarjoaa koiralleen liikuntaa, virikkeitä ja aikaa. Kiitos haasteen keksijälle!

Sitten vähän surullisempiin asioihin. Jotka siis liittyvät Nucaan. Tämä ei ehkä hämmästytä ketään, joka on blogia joskus plärännyt – Nucalla kun riittää noita ylämäkiä.

Nucan takapäähän on oireillut jo ties kuinka kauan. Pienesti vaan, niin ettei siitä edes ole osannut kunnolla huolestua. Joku vika siellä kuitenkin on/ on ollut, ja nyt se näkyy. Viimeisen parin kuukauden aikana Nucan oikea takajalka on kipeytynyt aina, kun herra on mennyt hieman lujempaa; juossut, hyppinyt, tehnyt äkkijarrutuksia jne. Kipu ja ontuminen on kuitenkin mennyt aina ohi: aina ehti vain hetken miettimään, onko vika sen selässä, lonkassa, polvessa vai lihaksissa. No, asiaan tuli selkeyttä kun vein pojat yhdessä pellolle riekkumaan – tyhmästi ajattelematta, koska Nuca ei ollut oireillut vähään aikaan. Voi sitä spurttien määrää, vaikka en edes keppejä heitellyt! Kuolaiset kielet poskella pojat painelivat menemään. Nuca ei ollut vähään aikaan ollutkaan irti, joten ilo oli ihan itsestään selvää. Ja kun otin koirat kiinni ja kävelin pellon laitaan: kappas, Nuca klenkkaa. Hups, se klenkkaa aika pahasti. Toisen kerran hupsis: se ei laske oikealle takaselle painoa ollenkaan. Voihan paska. Siinä sitten siinä rauhakseltaan lähdettiin könkkäämään kotiin, onneksi matkaa ei ollut hirveästi. Valehtelisin jos väittäisin, etten kiroillut ääneen. Otin kaulahuivin pois ja laitoin sen Nucan nivusiin tueksi – toimi hetken. Kun se sai pissattua, koppasin sen syliin ja kannoin osan matkaa. Roki kulki ihan hitaasti löysällä remmillä vieressä, eikä edes haistellut. Harmi vaan, että Nuca on tehokas keräämään painoa itselleen, eikä sitä jaksa kauaa kantaa. Selvittiin kotiin, ja mahdollisimman pian eläinlääkäriaikaa varaamaan. Ensin Nucaa käytettiin Mäntsälässä, jossa kehotettiin ottamaan yhteyttä ortopediin. Riihimäellä tuomio tuli: oikean takajalan polven nivelsiteet ihan irti katki poikki, ja ei kun leikkaukseen. Todennäköisesti rakenteesta johtuva ”vika”. Tästä Nucan rakenteesta ja sukupuustakin voisin sanoa pari valittua sanaa, mutta jätän sanomatta, ihan vaan ettei kenenkään päivä mene pilalle. Nucalla siis edessä leikkaus ensi maanantaina ja toipumisajasta tulee piiiitkäää. Nallekarkit eivät mene aina tasan, ja Nuca on tainnut saada niistä karkeista vain yhden: oman rakastavan perheen. Nusa Pee on paras <3.