You're right behind me as before.



"I wanna be a firetruck!"

 M&M:ssä oli Hurtan talvimantteleita poistohinnoin, joten Roki pääsi shoppailemaan :) Värivaihtoehtoja ei ollut enää jäljellä kummoisesti, ja Rokin koosta oli jäljellä enää yksi punainen mantteli. Joten Roki ryhtyi paloautoksi (kuten kuvasta näkyy) :D Myyjä lohdutteli pientä machomiestä, että tytöt tykkää kun uskaltaa käyttää värejä ^^.

Trimmasin Roxyn toista kertaa itse pari viikkoa takaperin. Sisko tarjosi apukäsiä, ja trimmaus sujui ongelmitta. Roki käyttäytyi hienosti, muutaman kerran vähän vänkäsi vastaan, mutta loppuvaiheessa melkeinpä nukahti koneen huristessa :) Oma ajelujälkeni oli siistimpää kuin viimeksi, ja ajallisesti homma hoitui nopeammin kuin ekalla kerralla. Rokiin jäi muutama hassu hapsu, mutta ei se ollut yhtään niin järkyttävä ilmestys kuin ekan käsittelyni jälkeen :D. Joten lyhyen karvan ansiosta Roxy saa kulkea kylillä paloautonpunaisessa takissa murrosikäisen elkein. Rokilla siis tosiaan on huomattavissa pientä murkkuilua, ei mitään kovin suurta, mutta aikuistumisen merkit ja teinin epävarmuus näkyvät. Sisällä se selkeästi yrittää venyttää rajojaan, vaatii huomattavasti enemmän asioita (”rapsuta nyt heti”, ”leiki mun kanssa nyt heti”, ”jos painostan sua söpöllä katseella, saanhan haukun sun voikkarista”) kuin ennen. Ulkona murkkumaisuus näkyy lähinnä suurena kiinnostuksena hajuja kohtaan ja vähän jännittyneenä suhtautumisena toisiin koiriin (osaksi Nucakin on opettanu tämän jännityksen Rokille, koska jos ollaan kahdestaan Rokin kanssa lenkillä, se ei niin kovasti kyttäile muita). Varsinkin toisten koirien ohitusta treenaillaan nykyään, ettei käy niin että kohta on käsissä kaksi ”raivotautista” vesiäistä :D.

Agilityssä tehtiin vähän aikaa sitten Rokin kanssa ekaa kertaa rataa… O-ou :D. Radalla oli 12 estettä, ja tiesin jo etukäteen, että treeneistä tulee kunnon aivopähkinä. Rata aloitettiin kahdella hypyllä, Roki kävi kierroksilla ja oma ohjaukseni oli ihme säätämistä. Jo heti ensimmäisen hypyn jälkeen ohjaukseni veti Rokin luokseni ja sen piti tehdä mutka hyppyjen välissä, että se pääsi loikkaamaan seuraavan esteen :D Hyppyjen jälkeen oli Rokin suosikki, putki, joka oli mutkalla. Ei oltu vähään aikaan menty putkea, joten Roki ei sujahtanutkaan suorilla sisään. Huoh. Putken jälkeinen valssi meni emännällä nappiin, kun siinä kohdin se tuli melko luonnostaan. Neljäs este oli taas hyppy, sitten valssi ja seuraavaan putkeen. Siinä kohdin valssi oli mitä oli, eikä se tullut yhtään luonnostaan :D. Putken jälkeen valssattiin ja siitä siirryttiin kahden hypyn sarjalle. Yhden kerran Roxy juoksi tässä kohtaa päin toisen esteen siivekettä, kun ohjaukseni oli niin onnetonta… (ja Rokilla taisi olla silmät kiinni, kun juoksi suoraan naama edellä…). Sitten apina sai rynnistää uuteen putkeen, minä valssasin, ja hypättiin seuraavat kaksi hyppyä. Este numero 11 oli taas hyppy, jonka jälkeen valssasin ja siitä mentiin ensimmäistä kertaa pussiin. Huhhuh, mikä tuskien taival :D. Yleensä olen palkannut Rokia namilla, mutta kurssinvetäjä ehdotti että kokeilen lelupalkkaa, koska Roki on niin ”kiinni” minussa. Narupallo toimikin ihan mukavasti, ja ihmeekseni Roki ei siitä sen enempää kuumunut. Nucaahan ei voi oikeastaan palkata treeneissä ollenkaan lelulla, sillä menee siinä vaiheessa kierrokset katosta läpi ^^.

Persjättöä ollaan harjoiteltu uuden uutukaisena juttuna agissa. Kuviota selvitettiin ja treenattiin samalla lailla kun aiemmin harjoiteltiin valssia. Eli kaksi hyppyä rinnakkain, koira hyppää yhden ja sitten toisen ”takakautta” ja siinä välillä ohjaaja tekee persjätön. Ensin valssasin… sitten tein ihme kuvioita… ja persjättö! Wuhuu, onnistuihan se pariin kertaan ;). Persjättöä treenatessa syttyi ohjaajan pään yläpuolelle uusi lamppu. Roki on melkoisen sähäkkä otus treeneissä ja yritin aina mennä sen tahdissa ja ”pysyä perässä”. Silloin sähläsin, Roki turhautui, eikä meidän yhteistyöstä oikein tullut mitään. Avainsana olikin rauhallisuus; heti kun rauhoitin itseni ja suurin piirtein ryömin ohjaukseni kanssa, Roki ymmärsi paljon paremmin mitä halusin ja itse ehdin keskittyä paremmin. Kyllä me vielä opitaan ;).

Nucan kohdalla taas ei mene nallekarkit tasan. Ykkösmiehen lihasongelmat jatkuu, ja viime trimmin jälkeen se sai riesakseen myös vesihännän, joka vaati eläinlääkärissä käyntiä :(. Takapuoliosasto oli Nucalla niin kipeä, että se yöllä uikutti ja oli hirmu rauhaton. Kuskattiin Nupsu Mäntsälään ell:n luokse, ja Roki pääsi henkiseksi tueksi mukaan. Sattumalta eno oli bullmastiffiensa kansa samaan aikaan lekurilla, ja Roki kiipesi oikein enon syliin odotustilassa :D. Muutenkin Roxy oli superreipas ja superinnoissaan eläinlääkärille pääsystä… kumma otus. Nucalla todettiin vesihäntä, anaalirauhaset olivat täpösen täynnä (Nucalla on silloin tällöin ongelmia niiden kanssa, mutta tyhjentämällä helpottaa), ja koiruus sai rokotuksen siinä samalla kertaa. Apuna vesihäntään oli vain kipulääkitys, joka kyllä helpotti Nucan oloa huomattavasti.    Ps. Punnittiin Nuca samalla kun oltiin eläinlääkärissä… se oli pyöristynyt kolme kiloa… Uusi ruoka taitaa siis olla hiukkasen liian tujua ykkösmiehelle, vaikka annoksetkin ovat melko pieniä :D Laihdutuskuurille mars, ja ruoka varmaan menee vaihtoon kunhan sopiva löytyy.



seikkailija ^^



Mutta yhden positiivisen yllärin Nuca on järjestänyt! Siitä on tullut sosiaalinen. Siis ihmisiä kohtaan. Nuca pääsi ekaa kertaa ”appivanhempieni” luokse kylään viime viikolla, ja se oli oikea Herra Rauhallisuus, Herra Anna-Mulle-Rapsutuksia, ja Herra Leiki-Mun-Kanssa-Jookos ^^. Roki on kyläillyt usein ”appivanhempien luona”, ja ihmeekseni se on aina jännittynyt ja hermostunut :/. Menisikö murrosiän piikkiin? Nuca nautti selvästi olostaan, kun Roki ei ollut jatkuvasti sen kimpussa ja Nuca sai leikkiä rauhassa :D



Lopuksi vielä mustavalkokuvatuksia, kun pojat söpöilee :D