Minun vaaralliset ystäväni.
Pahin keskustelukohu on varmaan jo mennyt ohi koskien hetki sitten tullutta MOT:n ohjelmaa ”Ihmisen vaarallisin ystävä”. Keskustelut ovat olleet kaksipiippuisia – niin kuin useimmat asiat ovat. Puhutaan vaarallisista roduista; toisten mielestä entiset taistelukoirat ja sen tyyppiset rodut ovat vaarallisia. Piste. Koiraihmisten vastahuuto oli facebookissakin nähdyt kuvat, missä useimmissa esiintyi pieni lapsi tällaisen ”tappajakoiran” kanssa. Tekstit olivat sitä luokkaa, että oikealla kohtelulla ja koulutuksella näistä saa yhteiskuntakelpoisia (ja sama pätee koiriin, hahhah). Kaikki ovat varmasti samaa mieltä tutun ajatuksen kanssa: vika on yleensä aina hihnan toisessa päässä, ei koirassa. Koira vaatii koulutusta, perehtymistä, sosiaalistamista ja aikaa. Koiran ”sielunelämää” pitää oppia ymmärtämään. On surullisen paljon koiranomistajia, jotka eivät ole sisäistäneet tätä asiaa tai sitten eivät vain välitä. Hurjan näköinen otus, joka vielä mahdollisesti käyttäytyy uhkaavasti remmi...